Valtonen kultaa. Englund hopeaa. Manninen neljäs.

 

Klassisen penkin kolmipäiväiset suurkisat käytiin 1-3. joulukuuta Tammisaaren pikkukaupungissa. Kisoissa nostivat kolmena päivänä kaikki ikä-  ja painoluokat joten kisaa riitti aamusta myöhään iltaan.

Ydinvoimasta oli tänä vuonna kisaamassa vain kolme nostajaa. Yksi nainen eli Heli Valtonen ikinuorissa ja kaksi miestä avoimessa sarjassa,  Juha-Matti Englund ja sihteerimme Arto Manninen. Tuomareina Raumalta konkarit Heimo Törmä ja Heikki Malkavaara.

Helin sarjassa oli vain kaksi osanottajaa, mutta molemmat olivat rankingin perusteella tasavahvoja. Kisasta tuli siis äärimmäisen tasaväkinen tosi kamppailu. Sarjaansa turhan alipainoinen Heli aloitti 65 kilosta. Ei mitään vaikeuksia ja korotus 70iin, josta myös Heidi Skelemen-Leiponen aloitti. Kummallakin tiukka nosto mutta hyväksyttyjä. Heli viimeiseen 72,5, jonka Leiponen oli ottanut toisellaan. Helin nosto oli tiukkaakin tiukempi ja hyväksyttiin 2-1. Se pakotti Leiposen (painavampana) korottamaan 75:een. Ei tullut ja niin molemmilla sama tulos ja Heli kevyempänä kultaan. Heli on monet kisat nähnyt ja yhtenä kokeneimmista ja ahkerimmista Ydinvoiman kisaajanaisista hallitsi hermonsa ja nostamisensa täydellisesti.

Heli kultaa

 

 

 

 

 

 

 

 

Sitten tuli meidän ”Enken” vuoro 59 kiloisissa. Myös tässä oli etukäteistietojen mukaan tulossa tiukka taisto. Taas kerran aivan turhan alipainoinen Enke aloitti 105 kilosta. Helppo, mutta vastustaja Haapa-aho vitosen enemmän myös helposti.  Toiseen Enke 110 ja Haapa-aho 115, molemmilta helpot nostot.

Mutta sitten alkoivat toimitsijapöytäsotkut. Molemmat oli pantu nostamaan 117,5stä. Enkellä oli pienempi arpanumero, mutta silti Haapa-aho nosti ensin. Sitten alettiin veivaamaan. Ja Enke odotti. Viimein Enke laitettiin nostamaan samaa rautaa, mutta se ei lähtenyt mihinkään. Kisa oli sillä ratkaistu, mutta Haapa-ahon 117,5 mitätöitiin ja annettiin hänelle uusi nosto. Hän korotti 120een ja pukkasi sen hienosti ylös. Sotkuista huolimatta oikea mies voitti ja reilusti 10 kilolla. Oli epäselvyyttä siitä, olivatko Haapa-ahon huoltajat vieneet korotuslapun ajallaan. Mutta olivat tai eivät, niin automaattikorotus 117,5een onnistuneen noston jälkeen olisi kuitenkin pätenyt. Ainoa häslinki, mikä sattui, oli että miehet nostivat väärällä vuorolla. Enkelle siis hopeaa.

 

 

 

 

 

 

 

Yleisen sarjan 83issa olivat tekijämiehet etukäteen tasavahvoja, kaikkiaan sarjassa nosti 10 miestä. Manninen lähti kisaan mitalimielellä. Aloitus 170 ja parilla muulla 175, kaikki muut alle sen. Vain yksi 175 meni läpi ekalla kierroksella.

Mannisella alkoivat vaikeudet jo ennen punnerrusta. Hän ei saanut startkomentoa tuomareilta. Syyksi sanottiin tossun irvistys. Replace:in jälkeen yritti Arto kolme kertaa saada tuomareiden hyväksynnän. Pari sekuntia ennen aikaa se tuli, mutta pitkään käsillä roikottamiset olivat syöneet mehut. Surullista kertomuksessa on se, että homma jatkui myös toisessa yrityksessä ja vaikka tossut nyt olivat OK tanko jäi matkalle.

Nyt olivat vitsit vähissä. Siellä oli kaksi miestä saanut 175 kiloa ylös. Arto ei kuitenkaan uskaltanut korottaa. Pelkona oli tuloksetta jääminen. Arto terästyi kolmanteen 170een. Aloitusmerkki tuli heti, mutta rinnalla jatkuivat vaikeudet, tanko ”eli” ja valahti vähän vasemmalle eli merkkiä sai odottaa. Suomalaisella uskomattomalla sisulla tanko sitten nousi vihdoin ylös. Mutta ei nätisti. Ensin oikeni oikea käsi. Vasuri laahasi hitaasti perässä mutta ei pysähtynyt. Helpotus oli suuri kun taululle tuli kolme valkoista lamppua. Kuuluttajankin erikoiskehut sisukkaasta toiminnasta.

Loppujen lopuksi se tiesi kuitenkin ”vain” neljättä sijaa. Kaikki tiedämme, että tätä Arto ei tullut hakemaan. Mutta 10 nostajan sarjassa avoimessa luokassa saavutus on kaiken kunnian arvoinen.