Veteraanien penkkikisat Bratislavassa 2008

Matka kohti Bratislavaa alkoi pian puolen yön jälkeen Raumalta ja yö kului ajaessa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Aikaisin aamulla päästiin koneeseen, jolla lennettiin Wieniin. Wienin kentällä yhytettiin muu kisajoukkue ja matka kohti Bratislavaa jatkui bussilla. Perille pääsyn jälkeen ensimmäiseksi oli vuorossa kisapaikkaan tutustuminen ja samalla saatiin myös kisapassit.

Veteraanien penkkipunnerrukseen MM-kisojen näyttämönä toimi tällä kertaa Slovakian pääkaupungin Bratislavan urheilukeskus Dom Sportu.

Kisapaikalla tutustuttiin muuhun joukkueeseen. Maajoukkueen kesken vallitsi hyvä henki alusta alkaen ja epävirallisena tavoitteena oli kaikkien nostajien saavan vähintäänkin tuloksen. Joukkueen johdon taholta painotettiin tuloksen saamista ja kiinnostusta oli mm. ensikertalainen Sinikka Näslundin suunniteltuun aloituspainoon. Aloitusnostoon suunniteltu 55 kg herätti vähän kummastusta, sillä olihan tuo paino ollut SM-kisojen hopeaan riittänyt tulos. Omalta osaltaan Näslund piti 55 kilon nostoa varmana rutiininostona, mutta joukkueen johto halusi nähdä koenoston lämmittely alueella. Lämmittelynoston nähtyään kaikki olivat vakuuttuneita painon olevan kohdallaan.

Kolmipäiväiset kisat jakaantuivat niin, että ensimmäisenä päivänä tulessa olivat naiset ja veteraanimiehistä vanhimmat. Ja hyvää tulosta syntyi heti ensimmäisenä päivänä.

Sinikka Kisojen ensimmäinen nostaja oli alle vuoden lajia harrastanut, ensikertalainen Sinikka Näslund, joka siis avasi pelin SM-hopeaa tuoneella painolla 55 kg. Kylmä rauhallisesti avaus tuli ylös ja hyväksyttiin kolmella valkoisella. Tämä jäi myös hänen tuloksekseen, sillä kahdella seuraavalla yrityksellä haettiin omaa kisaennätystä 62,5 kg, joka ensimmäisestä hyvästä yrityksestä huolimatta jäi saavuttamatta. Sinikka kertoi lähteneensä yrittämään kisaennätystään heti tuloksen saatuaan, koska muuta tavoiteltavaa ei jäänyt, sillä pronssi karkasi jo ensimmäisellä kierroksella ulottumattomiin ja se lopulta vietiinkin tuloksella 75 kg. MM-kisojen ensikertalaisen tuloksena oli 4. sija, mikä on sikäli merkittävä, että seuran jäsenistä parempaan on pystynyt vain Juha Inkinen ja vastaavan saavutuksen on tehnyt Pauli Töllikkö.

Samassa nostoryhmässä nosti myös Näslundille tuttu, SM-kultaa 60 kg:ssa ottanut Tarja Uppala, joka nyt MM-kisoissa nosti sarjassa 56 kg. Avauspainona Tarjalla oli 85 kg ja sillä tuloksella hänen kaulaansa ripustettiin lopulta pronssia.

Kolmas suomalainen naisnostaja kisoissa oli Maiju Hilander, joka niinikään oli ensikertalainen MM-kisoissa. Edellisen vuoden EM-kisoissa tuloksetta jäänyt Hilander teki nyt varmaa työtä. Kolme puhtaasti hyväksyttyä nostoa: 60 kg, 65 kg ja 67,5 kg ja tuloksena pronssia sarjassa 67.5 kg.

Tuore hopeamitalisti Juha Inkinen
Tuore hopeamitalisti Juha Inkinen

Naisten sarjojen päätyttyä lavalle astuivat Masters 3 -sarjan miehet. Suomalaisista ensimmäisenä miesnostajana lavalle asteli Juha Inkinen, joka avasi varmalla 122,5 kg:n tuloksella. Sarjan voitti Japanin Magome Toru jo ensimmäisen kierroksen tuloksella 165 kg ja sai rauhassa keskittyä uuden ME:n tavoittelemiseen. 171 kg oli kuitenkin japanilaiselle liikaa. Seuraavista mitaleista käytiinkin sitten tiukka taistelu sekä areenalla että puntarilla. Sarjassa oli kolme samanpainoista miestä, joista Inkisellä oli paras arpanumero. Inkinen otti lopulta hopeaa kolmella puhtaalla suorituksella ja tuloksella 127.5 kg. Inkinen kertoi varautuneensa nostamaan myös 130 kg ja parantamaan samalla viikkoa aiemmin tehtyä Suomen ennätystä 129,5 kg. Taktisesti Inkiselle kuitenkin riitti 127,5 kg ja sillä kokenut nostaja otti hopeaa. Inkinen oli tyytyväinen suoritukseensa sillä tiesi olevansa mitalikunnossa, mutta toisaalta sarjan olevan äärimmäisen tasaisen. Toisena suomalaismiehenä lavalle asteli 75 kg:n sarjassa Markku Lehtinen, joka avasi pelin varmalla 125 kg:n nostolla, jolla oli kierroksen päätyttyä 5. Toiseen nostoon laitettiin rautaa jo 132,5 kiloa ja ylös tuli. Lehtinen hävisi lopulta puntarilla 6.nen sijan ja sijoittuen 7.ksi tuloksellaan 132,5 kg.

Seuraavana suomalaisena estradille asteli toinen voimanoston erikoismies Tapani Puhakka, joka pitkästä kokemuksestaan huolimatta oli vasta ensimmäisissä penkkipunnerruskisoissa. Tuloksena puhdas sarja ja 4. sija. Kolmannella yrityksellä rautaa nousi 142,5 kg, mikä oli myös miehen ennätys sarjassa 90 kg.

Mitalit kirkastuvat

Ensimmäinen päivä alkoi loppua kohden edelleen kirkastua. Kolme mitalia oli jo otettu, mutta kirkkaimmat olivat vasta tulossa. Ensimmäisen kullan Suomelle toi 100 kg:n sarjassa nostanut Matti Silvander. Nyt ensimmäistä kertaa 100 kg:n sarjassa nostanut Silvanderin tuloksena oli kolmella puhtaalla suorituksella, 185 kg, 190 kg ja 200 kg, MM-kultaa.

Samassa sarjassa niukasti 4.ksi jäi Reijo Jaakkola, joka hävisi pronssin puntarilla. Sarjan kolmanneksi sijoittuneen tavoin ylös nousi avauksessa 165 kg.

Päivän viimeisenä suomalaisnostajana lavalle asteli Christer Nylund, joka otti kultaa 110 kg:n sarjassa. Hänen avauksenaan oli heti sarjan ME-tulos, joka tuli ylös helposti. Toisella kierroksella hopean jo varmistanut jenkki yritti heti rikkoa tuoreen ME:n, mutta turhaan. Näytösluontoisesti Nylund laittoi tankoon rautaa 212,5 ja paransi heti tekemäänsä maailmanennätystään itse. Kolmanteen nostoon laitettiin rautaa jo 220 kiloa, mutta kolmatta kertaa ei ME parantunut samoissa kisoissa.

Ensimmäinen kisapäivä päättyi siis lopulta viiteen suomalaismitaliin. Masters 3 -sarjan miehet sijoittuivat yhteispisteissä toiseksi. Vain Japani oli Suomen edellä.

Suomalaisia kusetetaan

Hädin tuskin ehdittiin saada paita pois päältä ja kuohujuoma korkattua, kun Inkinen sai kutsun uuteen koitokseen. Oli tullut aika pissiä pulloon. Suomalaisten kustetus sai jatkoa, kun ME-tuloken kahdesti tehnyt Christen Nylund sai niinikään kutsun esittelemään taitojaan myös doping-osastolla.

Toinen kisapäivä – Master 2

Toisen kisapäivänä ensimmäisenä suomalaisena lavalle asteli Seppo Flinck. Sarjassa 60 kg tuli pronssia. Avaus 105 kg nousi varmasti ja toisella 110 kg. Kolmanteen nostoon tankoon rautaa laitettiin 112,5 kg, mutta sitä Flinck ei tällä kertaa ylös saanut.

Sarjassa 90 kg nosti MM-kisojen ensikertalainen Voitto Ahopelto. Puhdas kolmen noston sarja, 130 kg, 140 kg ja viimeisellään oma ennätys 152,5 kg. Sijoitus 7.

Toisen päivän kolmas suomalaisedustaja oli Kari Vilppola sarjassa 110 kg. Tuloksena hopeaa avausnostolla 232,5 kg, jolla varmistui käytännössä heti toinen sija. Kolmannella lähdettiin kilvoittelemaan kirkkaammasta mitalista ja tankoon laitettiin 247,5 kg. Raudat eivät kuitenkaan kahdella seuraavalla nostolla nousseet. Ykköseksi nostanut Saksan Jahnke Fred nosti toisellaan uuden ME-tuloksen 255 kg.

Kolmas kisapäivä – Masters 1

Kolmantena kisapäivänä vuorossa olivat nuoret miehet. Ensimmäinen suomalaissarja oli 90 kg, jossa tuloskuntoaan pääsivät testaamaan Juha Tuononen ja Pekka Landvik. Sarjan ykkösmies USA:n Cieri Dennis oli selvästi muita edellä ja nosti heti avauksellaan uuden ME:n 265 kg. Avauksessaan Tuononen nosti 230 kg. Voittaja siis varmistui jo ensimmäisellä kierroksella ja toisella kierroksella Tuononen nosti helponoloisesti 235 kg, jolla varmistui hopea jo ennen viimeistä nostoa. Viimeiseen yritykseen rautaa lastattiin tankoon 240 kg, mutta hopean varmistuminen vei ilmeisesti parhaan puhdin ja kolmas yritys ei enää parantanut tulosta.

MM-kisojen ensikertalaisiin kuulunut Pekka Landvik nosti avauksessaan varmasti 207,5 kg ja toisellaan oman ennätyksensä 212,5 kg. Tällä tuloksella otettiin 8. sija. Kolmannella yrityksellä taisteltiin vielä kuudennesta sijasta, mutta 217,5 ei hyvästä yrityksestä huolimatta enää oman ennätyksen tehneeltä Landvikilta noussut. 7. sija jäi lopulta puntarin varaan. Landvikin sarja oli erittäin kova ja kärkeä lukuun ottamatta erittäin tasainen. Hieman kevyempänä Landvikilla olisi ollut mahdollisuus muuttaa taktiikkaa ja ehkä parantaa sijoitustaan, mutta mitalikolmikkoon ei vielä mahdollisuuksia olisi ollut tuolloinkaan. Kisapäivän jälkeen ja muiden sarjojen tuloksien tutkimisen jälkeen vitsailtiin, että Pekan kannattaisi panostaa painon nousuun, eikä painojen nostoon, sillä tuloksellaan hän olisi ollut aivan kärjen tuntumassa 110 kg:n sarjassa.

Seuraavassakin sarjassa, 100 kg mitaleista kisasi kaksi suomalaista. Lopputuloksena kisojen paras suomalaissarja, sillä pronssia ripustettiin Matti Vuonitsvaaran kaulaan tuloksella 232,5 kg, jonka mies nosti heti avauksessaan. Samalla mies sai kuunnella oman kansallislaulunsa palkintopallilla seisten, sillä sarjan kirkkaimman mitalin otti Juha Lehto. Juha Lehto nosti puhtaan sarjan 240 kg, 247,5 kg ja viimeisellään 250 kg, joka taktisesti riitti kultaan, sillä toiseksi tullut saksalainen hävisi samalla tuloksella, mutta puoli kiloa raskaampana.

Viimeisessä sarjassa, sarja yli 125 kg, nosti suomalaisista Heikki Hirvonen, joka monen muun tapaan venyi omaan ennätykseensä 205 kg. Mitalille ei ennätyskään riittänyt, mutta hyvä tulos kuitenkin joukkueen parhaalta paidanvetäjältä. Tässä varsin kovassa sarjassa kaikkien nostajien avaustulos alkoi kakkosella. Hirvosen sijoitus oli lopulta 7.

Kisojen lopputuloksena voidaan todeta, että kisat tarjosivat runsaasti valopilkkuja ja mitalisaalis oli hyvä. Päättäjäis-banketissa veteraani kolmoset palkittiin hopeapytyllä muutaman pisteen Japania heikompana, lisäksi joukkueemme raati (Flink & Puhakka) oli valinnut joukkueestamme kolme palkittavaa henkilöä. Voimamiespatsaalla palkittiin paras paidanvetäjä Heikki Hirvonen, toiseksi paras Kari Vilppula ja joukkueemme johtaja Christer Nylynd.

Maiden välisessä pistekilpailussa Suomi oli 6. M40 ikäluokan kilpailussa (16 maata otti osaa), naisten puolella Suomesta oli vain kaksi nostajaa N40 ikäluokan kilpailussa. Joukkueena he sijoittuivat silti viidenneksi kymmenen maan joukossa. Menestyksekkäin ryhmä kisoissa oli jo edellä mainittu veteraani kolmoset, jossa myös oma miehemme Juha Inkinen oli kasvattamassa pistesaalista.

Huoltajan roolissa kisoissa mukana olleena ensimmäinen kokemus oli varsin hieno. Hommaa riitti ja kilpailijoiden ohella tunsi todellakin kuuluvansa joukkueeseen. Jatkossakin arvokisoihin lähdetään tarvittaessa mukaan, jos vaan aika antaa myöten ja ”perstasku” kestää. ”Tää on hieno laji.”

Tapio Näslund