Malkavaara viides EM-voimanostossa
Teräksellä, hiilellä ja pankkitoiminnalla rikastunut maailman turvallisimmaksi mainostettu valtio, Luxemburgin suurherttuakunta oli näyttämönä veteraanien voimanoston 21:ille EM-kisoille. Historian heittopussina ollut pikkuvaltio on kuulunut aikaisemmin usealle Euroopan valtiolle. Itse kaupunki oli maineensa veroinen, äveriään tuntuinen, viihtyisä ja siisti sekoitus pikkutaloja ja korkeita lasipalatseja. Maasto oli erittäin vaihtelevaa syvine rotkoineen, joiden huipuilta avautuivat mahtavat näkymät vehreisiin laaksoihin, linnoihin, pikkutaloihin ja kapeisiin kiemurteleviin teihin. Luxemburg oli perustamassa Euroopan hiili- ja teräsyhteisöä v 1950, josta sitten aikanaan kehittyi EEC ja EU. Noin puolen miljoonan asukkaan Luxemburg on tänäänkin tärkeä EU-virastojen kotipaikka, eli täältäkin isoista lasipalatseista määrätään suurelta määrin siitä, mitä Suomessakin tehdään tai ei tehdä.
Kisapaikkana oli Hammin kaupunginosan jo parhaat päivänsä nähnyt urheilukeskus. Lähinnä jäi kaivertamaan hallin olematon ilmanvaihto, jota alkuviikon helteillä yritettiin lievittää muutamalla avonaisella ovella ja ikkunalla. Itse nostin keskiviikkona aamuryhmässä, jolloin lähestyvän ukkosen alla ilma oli tuskaisen kuumaa ja hiostavaa. Jo pelkkä tangon näkeminen nostatti hien pintaan. Iltapäivän ukkosmyrsky toi lyhyen vilvoituksen, mutta kuuma kosteus jatkui sitten sateen loputtua. Koko loppuviikko satelikin sitten aina silloin tällöin ja ilmanala alkoi jo paremmin sopia valkoisen rodun edustajallekin.
Suomesta oli yhteensä 18 nostajaa, joista kolme naista. Suomi sai kaksi mestaruutta (Pentti Rimpi ja Pauli Linna) sekä muutamia yhteistulosmitalleja sekä tukun lajimitalleja. Yksi kisan kohokohtia oli mielestäni viereisen Munakaupungin Pekka Anttilan upea 300 kilon kyykky. Omaan sarjaani (yli 60 v 82,5 kg) oli alun perin ilmoittautunut 8 nostajaa. Loppujen lopuksi kisaamassa oli kuusi nostajaa. Sarjani unkarilainen voittaja oli koko kuuskymppisten ehdoton kunkku ja maailmanennätysmies. Kun muutkin mitalistit olivat tällä kertaa yli viidensadan miehiä, riitti minulla keskittyminen lähinnä itseni voittamiseen.
Ja siinä sitä urakkaa riittikin. Se saamarin kyykky alkoi taas pirullisesti. Aloitus oli 170 kiloa, joka oli salilla tullut kepeästi. Niin se tuli kisassakin, ei siinä mitään. Vaan ei suuremmasti miellyttänyt tuomareita. Kaikki kyykyt suorastaan lensivät ylös, mutta enempää ei tuskaisen kuumassa ilmassa uskaltanut panna. Tilanne oli infernaalinen. Tiesin hyvin, että rautaa on liian vähän. Alasmeno olisi vaatinut romua lisää, mutta…. Eka kyykky 3 punaista, toinen vähän parempi ja vain 2 punaista. ..kele, tulosta on nyt pakko tulla. Kolmanteen valtava psyykkaus päälle, mankusta sotamaalaus poskiin ja rysäytys monttuun. Riemu oli sanoinkuvaamaton, kun taululla oli sitten loppujen lopuksi vain yksi pikkuriikkisen mitätön punainen.
Huojentuneena saatoin sitten keskittyä penkkiin, joka sekin oli viimeisessä harjoituksessa sujunut oivallisesti. Olin edellisissä MM-kisoissa jäänyt penkistä nalkkiin, joten nyt piti ottaa varman päälle. Aloitus 110 kiloa oli silkkipaperia samoin kuin toinen 115. Myös viimeinen 120 kiloa tuli puhtaasti ja jätti pienen jossittelun vitosen varasta. Penkissä olin myös lähinnä lajimitalia (eli neljäs).
Olin rohkeasti laittanut vedon aloituksen 170 kiloon. Lähes olemattoman vetotreenin takia en tiennyt vetokunnostani juuri mitään. Myös selän välilevyjen ja vanhojen repeämien käyttäytyminen askarrutti. Aloitus oli kuitenkin kepeä ja kompromissina vitosen ja kympin välillä pantiin toiseen 177,5 kiloa. Se alkoi jo painaa, mutta tuli ylös puhtaasti. Olin jo jättää vedot siihen, mutta avustajat kylmästi ilmoittivat seuraavaksi painoksi 182,5 kiloa. No pakkohan sitä oli yrittää. Hirmupaineet päälle ja tiukkaakin tiukempi veto tuotti sitten 3 valkoista ja niin oli kasassa 472,5 kiloa. Vaikka tulos oli parempi kuin 2 vuotta sitten, jolloin sain pronssia, riitti tämä kilomäärä nyt viidenteen sijaan.
Itse olen tulokseen tyytyväinen, sillä se jäi vain 10 kiloa MM-Teksasissa tekemästäni ennätyksestä. Myös 7 onnistunutta nostoa yhdeksästä oli tällaiselle puuhastelijalle loistosuoritus. Näinkin hyvään lopputulokseen päästiin kuitenkin vain erittäin hyvän avustajajoukon tuella, eli jos jotkut avustajistani tätä sattuvat lukemaan niin vilpittömän suuri kiitos teille. Kohtalon ivaa oli kuitenkin se, että kilpailin koko viime vuoden seiskavitosissa. Nyt armon vuonna 2008 voitettiin Euroopanmestaruus seiskavitosissa yhteistuloksella 295 kiloa. Että silleen
