Maamme-laulu ja kyyneleitä

 

Moninaiset treenit ja tunteet olen vuoden 2014 aikana kokenut. Hiljalleen kuntoutunut olkapää asetti rajat harjoittelun teholle. Välillä iski epätoivo. Sitkeydellä jatkoin kohti lokakuun päätavoitetta Euroopan Mestaruuskisoja Luxemburgiin.

Yksikseen raumalaisena kisoihin matkaaminen hankaloitti kisoihin lähtemistä. Mistä tuki ja turva kisatilanteessa? Rohkea kuitenkin rokan söisi?

Kisakaupungissa asiat sujuivat tuttuun turvalliseen tapaan. Kisapäivän aamuna alkoi kisajännitys viriämään. Bussilla matka taittui joutuisasti hotellilta kisapaikalle. Punnitus, varustetarkastus ja telinekorkeudet säädettiin jo totutulla rutiinilla ja nyt täysillä virittelemään kehoa kisavireeseen.

Lämmittely ja paidan pukeminen sujuivat Kokkolan Susannan avulla mallikkaasti. Ensimmäinen nosto 67,5 kg:llä kevyesti vaikeuksitta. Toiseen lisää 5 kiloa ja lavalle toiveikkaalla mielellä. Tuomarit näkivät nostossa ”notkahduksen” ja tuomioksi hylkäys. Kolmas nosto samoilla kilolla onnistui mallikkaasti. Ymmärsin nostaneeni Euroopan mestariksi sarjassa alle 72 kg ja N60.

Podiumilla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kisan viimeinen ponnistus odotti palkintojenjaossa. Omaa osuuttani ajatellen sain treeniä, kun seurasin Aira Knuttarsin palkitsemista Mestarina. Mitali kaulassa, herkistynein mielin, kuuntelin Maamme-laulun sulosoinnit. Suomen lippua pidellen koin huikea tunteen kokonaisvaltaisesti.

Suuri Kiitos kannustuksesta lähtee tämän tekstin myötä Teille kaikille. Kanssanne haluan jakaa tämän huikean tunteen kisapaikalla ja nyt aina kohdatessamme arjessa.

 

Maritta