Atomivoima jylläsi taas parhaiten Suomessa

Nuorten ja veteraanien penkkipunnerruksen SM-kisat käytiin taas susirajan tuolla puolen talvisessa Pietarsaaressa. Matkaa kertyi mennen tullen kolme ja puolisataa kilometriä aamusta iltaan huhkimisien päälle. Mutta kannatti. Taas näytimme muulle Suomelle, mistä kana punnertaa (vai miten se oli). RAYVO oli taas kerran kisojen paras seura.

Inkinen taas vahvoilla

Treeniä pykälällä höllentänyt pappa Inkinen nostelee vanhasta muistista vielä hirmuisia rautoja. Lauantain saalis oli komea 122,5 kiloa ja sillä oli 67,5:n hopeamies lyöty 22,5 kilolla. Kun pintatreenilläkin nousee tällaisia painoja, niin puheet lopettamisesta voi unohtaa. Muita RAYVON nostajia kuuskymppisten kalkkissarjassa ei ollutkaan, kun Malkankin nostorajoitus on vielä tuo hulppea 1,5 kiloa.

Pykälää nuoremmissa (eli yli 50 v) teki Kaaron urheiluihme Heimo Törmä taas lupaavan paluun lavoille. Leikkauksesta toipunut nostoihinsa onnellinen Heimo punnersi toipilaaksi kunnioitettavan kolmen onnistuneen noston sarjan ja sai muistoksi 105 kilon urotyöstään pronssisen SM-mitalin.

Viiskymppisissä ja 90-kilon sarjassa kilpaili vanha konkari Jorma Roininen. Jorma oli löytänyt supertiukan paidan, jolla tykitettiin sitten komea tulos 155 kiloa. Enemmänkin olisi tullut, mutta tuomarit rokottivat toisen noston muka mahalaskuna. Uusinnassa tanko laskeutui jos mahdollista vieläkin alemmas, mutta yllätys yllätys – nyt kelpasi. Erittäin kovassa sarjassa noteerattiin Jorman tulos kuudenneksi.

Landvik laittoi kisan jännäksi

Pykälää nuoremmissa, eli nelikymppisissä piti Pekka Landvik kansaa tuskanhikijännityksessä viimeiseen nostoon saakka. Aloitus oli 202,5 kiloa. Kaikkihan tiedämme, että tämä on Pekan voimille aivan liian pieni rauta. Niinpä eka yritys meni jo laskussa ketuille. Mutta eikun lisää rautaa, että saadaan tanko kunnolla rintaan. Toinen 207,5 kiloa tuli hyvin rintaan, mutta loppuojennus jäi karvan verran puuttumaan. Kun pahin vastustajakin oli pummannut kaksi kertaa 205 kilosta, oli viimeisissä nostoissa suuren urheilujuhlan tuntua. Vastustaja Pakarinen sai sitten 205 kiloansa ylös. Nyt oli Pekalla pakkorako. Kauhea psyykkaus päälle ja hirmuinen yritys. Tanko tuli ylös, mutta oikea käsi jäi pari senttiä vajaaksi. Onneksi vain yksi sivutuomari näki tämän ja nosto hyväksyttiin 2-1 äänin. Näin Pekalle kultaa, kun kulta- ja hopeamies olivat omassa kastissaan.

Pari vuotta sitten yllätysmestaruuden ottanut Keijo Stenholm kilpaili nelikymppisten kasikakkosissa. Treenisalin ovi ei kovin tiuhaan ollut käynyt, mutta vanha kettu osasi nostaa jälleen ovelasti. Aloitus pantiin vaatimaton 135 kiloa. Keijon pahin vastustaja yritti 162,5 kilosta, joten Keijollekin oli pakko lastata sama rauta. Tämä oli jo selvästi liikaa, mutta niin se oli vastustajallekin, joka yritti sitä kolme kertaa tuloksetta. Eli Keijon aloitus riittikin nyt pronssimitaliin.

Naisten kultasade

Ydinvoima oli paras seura myös naisten puolella. Neljäkymppisten naisten kovimmat raudat ja kaikkien naisten toiseksi suurimmat raudat punnersi jälleen supervahva Heli Valtonen. Heli punnersi puhtaan sarjan 80, 90 ja viimeisellä ennätyksensä 95 kiloa ja SM-kultaa.

Viiskymppisissä naisissa nostivat Maritta Jaurola ja Pirkko Inkinen. Maritta on kilpaillut jo kolmisen vuotta ja EM-mitalistina omaa jo vahvan rutiinin SM-tasolla. Viimeisellä yritettiin ennätystä 72,5 kiloa, mikä rauta jäi vielä odottamaan tulevia kilpailuja. Saldona kuitenkin jällen komea SM-kulta 67,5 kilolla. Eka kertaa SM-kisoissa oli sen sijaan Juhan erikoisvalmennettava eli vaimonsa Pirkko ”Piko” Inkinen. Vajaan vuoden harjoituksella on päästy jo kunnioitettavaan tasoon. Pirkko yritti myös viimeisellään ennätystään 65 kiloa, mutta viikolla sairastettu kuumetauti verotti voimia ja SM-voittotulokseksi jäi 60 kiloa.

Nuorissa riemua ja pientä pettymystä

17-vuotiaissa oli tällä kertaa ydinvoimalaisista vain yksi voimanpesä, eli Keijon poika ja valmennettava Daniel Hopkins. Daniel on kovasti kehittynyt nostajana, mutta kisat aloitettiin varovaisesti varmoilla painoilla. 65 ja 70 kiloa suorastaan lensivät ylös. Viimeiseen olivat laittaneet sekä Daniel että Miika Korva 82,5 kiloa. Miika ei saanut, mutta Daniel pukkasi komeasti ennätyksensä ja sai palkkioksi SM-hopeamitalin – siis pykälää paremman kuin isänsä.

Kaksikymppisissä koettiin sitten riemun hetkiä, kun Juhan valmennettava Jani Niemi esitti teknisesti kypsiä suorituksia lavalla. Siviilissä vaatimattoman tuntuinen Jani pursuaa kuitenkin tankoon tarttuessaan tulta ja tappuraa. Ja jälkeä seuraa. Voittaja Lindholm aloitti 130 kilolla ja pummasi. Jani aloitti varovasti 115. Helppo rauta. Lindholm sai toisellaan tuon 130. Kun sarjan hirmu Pauli Kouki oli ylimielisyyttään käynyt yrittämässä kolme kertaa turhaan 152,5 kilosta, oli voitto kahden kauppa. Janin toinen 122,5 kiloa, jolla varmistettiin hopea, oli myös helppo. Viimeiseen 130, jolla eläteltiin jopa kultaa, mikäli Lindholmin 135 olisi jäänyt tulematta. Jani rutisti väkisin nuo 130 kiloa. Lindholm sai kuitenkin kolmannellaan tuon 135 ja niin oli ensikertalainen Jani SM-hopeamitalimies.

Tämä 67,5 kilon sarja oli tuloksellisesti kovin kaksikymmenvuotiaisssa, mikä tarkoittaa, että todennäköisesti sekä kulta- että hopeamiestä odottavat kansainväliset maajoukkuetehtävät.

Vatsatauti hyydytti Iiro Virtasen

23-vuotiaissa lähdettiin ennakkoon hakemaan voittoa, suomenennätystä ja MM-paikkaa. Iiro Virtanen oli talven mittaan hirmukunnossa. Salitulosten perusteella olisi suomenennätys 165 kiloa helppo nakki. Toisin kuitenkin kävi. Ikävä vatsatauti iski varoittamatta ja mies laihtui viitisen kiloa ihan silmissä. Kahden viimeisen päivän mustikkasoppakuuri ei ehtinyt palauttamaan voimia.

Silti lähdettiin tosissaan taistelemaan. Suunnitelma oli kahden paidan taktiikka. Löysemmällä paidalla aloitus ja sitten jyrypaita päälle ja iskua. Jo lämmittely oli vähän epävarmaa. Niinpä aloitusta laskettiin 145 kiloon. No tuo aloitus tuli sitten kuitenkin hyvin ylös. Nopea paidanvaihto ja koelasku lämmittelypuolella OK. Toisessa nostossa oli sitten 157,5 kiloa, koska pienempää rautaa ei kuulemma saataisi tiukemmalla paidalla rintaan asti. Nosto hyytyi kuitenkin puoliväliin. Kun voittaja Antti Ahonen oli toisellaan saanut 160 kiloa ja Iiro oli painavampi, pantiin kolmanteen kullan toivossa 162,5 kiloa. Iiron yritys hyytyi kuitenkin taas puolitankoon, kun Ahonen pukkasi viimeisellään jopa SE:n 165,5 kiloa. Niin riitti Iiron vaatimaton alkupaino kuitenkin vain pronssimitaliin. Iirolla on kuitenkin vielä näytön mahdollisuus yleisen sarjan penkissä, joten toivottavasti pieni pettymys antaa vain uutta potkua persuksiin.

Samassa sarjassa Iiron kanssa kilpaili ydinvoimalaisista Ville Simola. Ville on yksi niitä harvoja ilopilkkuja raumalaisessa voimailussa, että satsaa tosissaan myös kolmen lajin voimanostoon. Nyt penkki aloitettiin varovasti 115 kilolla, mikä tulikin kepeesti. Toiseen 125 kiloa, jolla mentäisiin ohi treenipiiskuri Juha Inkisen. Nuoruuden riemu oli katossa, kun nosto onnistui ja pappainkisen päänahka kynitty. Viimeisellä yritetty 130 kiloa oli tänään kuitenkin liikaa.