Ydinvoima yllättäen kuudes joukkue SM-kisassa

Ensimmäisen kerran raumalaisessa voimanostohistoriassa oli Rauman Ydinvoiman nostajista saatu kasaan neljän tasaisen vahvan nostajan muodostama joukkue SM-kisoihin. SM-joukkuekisaan pääsee yleensäkin vain 10 parasta ilmoittautunutta voimanostoseuraa, joiden rankingjärjestys määräytyy virallisten kisojen Wilksin pisteiden perusteella.

Ydinvoima lähti etukäteispisteissä liikkeelle ehdottomalta jumbosijalta, eli etukäteisodotukset eivät olleet kummoisia. Tärkeintä oli kuitenkin se, että neljän porukka ylipäätään oli nyt päässyt kisoihin mukaan. Matkan varrella jo ennen kisoja tosin koettiin vastoinkäymisiä, sillä joukkueeseen valittu Heikki Neuvonen oli alkanut tosissaan potea kipeytyvää olkapäätään ja kättään eikä näin ollen pääsisi kisaan ollenkaan. Oli turvauduttava varamieheen eli Petri Haavistoon. Petri osoitti sitten kuitenkin otteillaan täyttävänsä joukkueen jäsenyyden kunnialla.

Petri Haavisto oli ennen kisoja aiheuttanut lievää hermostunutta sydämentykytystä lähinnä kyykkyjen vaaditun syvyyden löytämisessä. Petri yllätti sitten kuitenkin kaikki (myös itsensä) kyykkäämällä itse kisassa kolme onnistunutta suoritusta ja vieläpä miehen omalla ennätyksellä 250 kiloa. Mitään megasyviä eivät kyykyt nytkään olleet, sillä useimmat hyväksyttiin 2-1 äänin.

Seuraava kyykkääjä oli vanha sotaratsu Pekka Landvik, joka oli täysin toipunut pienestä epäonnestaan penkin EM-kisoissa. Pitkänlinjan menestyjän tunnistaa usein siitä, että vastoinkäymisistä opitaan eikä niitä märehditä liian pitkään. Pekka aloitti helposti 210 kilosta. Kymppi lisää, mutta kireä trikoo ja tiukemmalle laitetut siteet panivat hanttiin ja syvyys vajaaksi. Vitonen lisää kylmää rautaa, siteet vähän löysemmälle ja syvyys rupesi jo löytymään.

Nostot suoritettiin kahdessa otteessa – aamupäivä- ja iltapäiväkilpailuna. Petri ja Pekka olivat aamupäivän kisaajia ja siispä siirryttiin heti kyykyn jälkeen penkkipunnerrukseen.

Jo lämmittelyssä tunsi Petri, että penkki tuntuu tahmealta. Sadanviidenkympin aloitus käytiin sitten alentamassa 140 kiloon. Tämä osoittautuikin viisaaksi vedoksi, koska ylös tuli sitten vain tuo aloitusrauta. Mies itse manaili päivän penkkikuntoaan, mutta loistavat kyykyt ja etenkin mahtava veto korvasivat penkin kähellykset monin verroin.

Pekka puolestaan oli penkissä taasen kuin toiselta planeetalta EM-kisoihin verraten. Rinnallelaskuissa ei ollut pienintäkään haparointia ja raudat tulivat myös varmasti ylös. Aloitus varovaisen alhaalta 207,5. Seuraavaan oma 90 kiloisten enkka 215 ja hieno lasku sekä ylöstulo puhtain valoin. Kolmannella yritettiin jopa 220 kiloa, mutta nyt rauta painoi jo liikaa. Erittäin hieno toipuminen EM-räpellysten jälkeen.

Petri tiedettiin jo etukäteen mahtavaksi vetäjäksi. Sarja 260-270-280 tuli puhtaasti ja vakuuttavasti valkoisin lampuin ja näin oli kasassa omaa ennätystä sivuava yhteistulos 670 kiloa. Petri omaa valtavan kapasiteetin vieläkin isompiin rautoihin, sillä miehen tekniikka on vielä raakileasteella.

Pekka aloitti vedon tunnustellen penkkiraudoistaan eli 215 kilosta. Aloitus oli paperia ja seuraavaan 230 kiloa, mikä nousi edelleen vakuuttavasti. Viimeiseen vitonen lisää ja yllätys, yllätys. Polviin jäi. Niin pienestä se saattaa vedossakin olla kiinni. Yhteistulos sama 670 kiloa kuin Petrillä ja myös oman ennätyksen sivuaminen.

Iltapäivällä nostivat sitten Tapio Pärssinen ja Olli Suominen. Tapio tuskaili hieman lämmittelyssä kyykyn syvyyden kanssa ja pudotti aloitustaan 20 kiloa, eli 200 kiloon. Näin jälkikäteen katsottuna se oli virhe, sillä 200 kilolla ei kyykkyyn päästy. Kun rauta ei painanut mitään, niin kymppi lisää ja jo rupesi urut ulkumaan. Helppo nosto vietteli suureen korotukseen eli 230 kiloon, mikä kuitenkin taas jäi vajaaksi kepeydestä huolimatta.

Olli taasen pitkän linjan voimanostajana tiesi kyykkykuntonsa. Aloitus silti varmasta raudasta lainatrikoilla takapuoli permantoa viistäen 230 kilosta. Vähän siinä toppuuteltiin, ettei tarkoitus ollut nyt lakaista lattiaa, mutta eihän mies uskonut, vaan otti 250 kiloa samalla tyylillä. Tankoon lastattiin sitten muhkeat ennätysraudat 260 kiloa. Valtava psyykkaus päälle ja taas 3-4 senttiä liian syvälle, mutta raudat tulivat hitaasti mutta varmasti ylös erinomaisella tekniikalla höystettynä. Tämä oli sen päivän ehdoton raumalaissaavutus.

Tapio aloitti penkin maltillisesti 145 kilosta. Helppo aloitus ja sitten seuraavaan 152,5 kiloa. Myös tämä tuli eriomaisella tyylillä kauniisti ylös. Kolmanteen uskaliaasti 160 kiloa, mutta nyt selättivät raudat Tapion.

Ollin tunnemme varmana ja tekniikaltaan Suomen parhaimmistoon kuuluvana punnertajana. Pitkä tauko kilpailuissa oli kuitenkin tehdä tepposensa. Aloitus 200 kiloa. Päätuomari pidättää ylhäällä kymmenisen sekuntia ja komentaa sitten ”replace”. Avustajina koetimme katsoa, että mikä perkele nyt, oliko kaarta liikaa ja takapuoli liian vähän penkissä. Ei kun mono kallellaan. Äkkiä uudestaan tankoon kiinni, mutta voimat olivat menneet turhaan ylhäällä pidättelyyn. Toiseen sama paino. Kierrokset menivät kuitenkin eritäin nopeasti ja palautuminen jäi vajaaksi. Niin jäi nostokin, vähän nousi rinnalta ja siihen jäi.

Ollin omien sanojen mukaan moottori kävi kolmannessa nostossa yli 3000:n kierroksilla. Minustako porukan petturi? Sukellanko nyt suoraan avantoon ja jään sinne? Avustajien kierroksetkin alkoivat olla jo kiinnileikkaamisen rajoilla, kun taas kolmannessakin nostossa tuli odottelun jälkeen replace-komento kantapään takia. Olli oli jo itku kurkussa lähdössä kotiin, kun avustajien huudot herättivät miehen. Aikaa olisi vielä 30 sekkaa. Äkkiä uudestaan huolellinen asento tangolle. Nyt start-komento tuli heti. Lasku rinnalle ja nippa nappa, juuri ja juuri 2-1 hyväksytysti ylös. Enää ei tarvinnut valmennuspuolellakaan nitropurkkia hamuilla vaikka itse mestari lojui vielä viitisen minuuttia lattialla henkeään haukkoen ja silmiään pyöritellen kuin parhaankin karusellin jälkeen.

Eikun vetämään. Tapio valitteli vähän kunnon vetoasentoon pääsemistä ja kokeilikin sitten maastanostoa kolmella eri tyylillä. Kaikki toimivat, vaikka sarjan 220-230-240 viimemeinen veto oli kuulemma sitten se paras tyyli (hapet ylhäällä, valmistuminen alhaalla tangossa kiinni pitäen ja veto samoilla hapoilla). Tapio nosti loppusaldoksi elämänsä ennätyksen 602,5 kiloa ja taas oli uusi sataluku puhkaistu.

Olli on vahva, muttei osaa vetää. Varovainen alku 230 kilosta tuli vielä jotenkuten nätisti, mutta 240 oli rumaa katseltavaa. Veto selkä käyryssä ja mies linkussa, lopussa selän oikaisu kuuluvalla kommentilla: ”SELÄLLÄ” ja yleisöllä oli hauskaa. Viimeinen 250 oli sitten surkea esitys, hädintuskin polviin ja yleisön hauskuutus jatkui kommentilla: ”saaks yrittää vielä uusiks?” No kaikenkaikkiaan teki Olli elämänsä tuloksen. Yhteistulosennätys parani ruhtinaallisesti peräti 50 kiloa, eli tasan 700 kiloon (ja Malka hävisi vetopullollisen Oy Alko AB:n tuotteita).

Joukkue sijoittui siis yllättäen kuudenneksi vain alle 20 pinnaa viidennelle (Tampere) hävinneenä. Tästä on hyvä jatkaa perinnettä tulevina vuosina.