Ydinvoimalle SM-joukkuepenkin hopeaa
Ydinvoiman superkäsivoimajoukkue Heikki Neuvonen, Pekka Landvik, Olli Suominen ja ankkuri Petri Kuosma toivat viikonlopun SM-joukkuepenkistä historiallisen kunniakkaan hopeasijan tuloksella 891,5 kiloa, josta kilomäärästä oli vähennetty joukkueen ylipainomäärä 31,0 kiloa. Viimevuotinen pronssi muutettiin nyt siis pykälää ylemmäksi.
Kisaamassa oli 9 Suomen parasta penkkiseuraa. Ydinvoima oli etukäteisrankingissa kolmannella sijalla, joten sikälikin oli odotettavissa, jos kaikki menee nappiin, peräti palkintopallisijoitus. Yksikään linkki Ydinvoiman joukkueessa ei pettänyt (kuten eräillä muilla superseuroilla).
Raumalaisista aloitti pujopartainen Harley Davidson-jätti Heikki Neuvonen. Kun mies ei enää asu Raumalla, ovat penkkipaitanostot olleet vähän niin ja näin; on vanha löysä paita ja uusi johon ei mies vielä tottunut. Vanhalla paidalla aloitettiin varmasti 185 kilolla. Huoltajat Samuel Nurmi ja Mikko Malkavaara vetivät sitten pikaisesti uuden paidan päälle ja 195 kiloakin tuli varmasti ylös. Viimeinen 202,5 kiloa ei enää kuitenkaan suostunut ylös. Tämä oli kuitenkin erinomainen tulos yksin treenaavalle Heikille. Sijoitus tässä vaiheessa häntäpäässä TNT-miehen pukatessa jopa 275 kiloa.
Vanha kettu Pekka Landvik jatkoi Neuvosen hyvin aloittamaa putkea. Notkea EM-mitalistimme, joka aloitti yleisen sarjan SM-mitaliuransa jo 19 vuotta sitten, pani ensimmäiseen varovasti 217,5 kiloa. Ei mitään vaikeuksia. Kun vielä 222,5 kiloakin tuli hyväksytysti ylös, pantiin viimeiseen viitonen lisää. Tämä oli liikaa, mutta yleistilanne Pekan nostojen jälkeen oli jo petraantunut peräti neljänteen sijaan. Tiukka taisto Tapanilan Erän ja yleissuomalaisen TNT:n kanssa alkoi, eikä johtava Kokkolakaan ollut kovin kaukana.
Väkevästä paukkupippurista ja ydinuraanista valmistettu pellavapäinen tankotarzani Olli Suominen alkoi kiriä muiden etumatkaa kiinni. Liika höyry kostautui kuitenkin (taas kerran) ja aloitus 220 meni hylkyyn. Voimasta se ei ole kiinni, juu, tuumasi Olli ja pani vitosen lisää. 225 tulikin sitten näytöstyyliin ylös. Mies tunsi olevansa elämänsä kunnossa ja viimeiseen pantiin Ollin ennätys 235 kiloa. Taas jumalaton psyykkauksen sirkusnumero alkuun ja tuomarit hereille. 235 tuli hienosti ylös. Pettymys oli kuitenkin suuri kun tuomareiden enemmistö tarjosi punaista. Värilätkien mukaan syynä olisi ollut mahalasku. Kun se ei allekirjoittaneen mielestä sellainen ollut, jäi karvas sivumaku tuomiosta. Tilanne säilyi kärjen osalta muuttumattomana. Kun pahimmat kilpailijatkin pukkasivat saman 225, säilyi tilanne ennen ankkurinostoja samana, eli Kokkola 680, TNT 674, Tapanila 668 ja Rauma 611 painovähennettyä kiloa.
Alkoi raskaan tykistön kovapanosammunta tyyliin Kuosma Raumalta, syö rautaa ja paskantaa kettinkiä. Isoja olivat muidenkin tykit. Joensuun karjalaiset petäjät alkoivat kumahdella Talvisodan tyyliin rautapaukkujen jyskeestä. Aloituskaliiperit olivat mahtavia, Kuosma 270 ja Tapanilan Sami Pullinen kymmenen kiloa suuremmalla elopainolla 285 kiloa. TNT jäi luokalle matematiikan jalossa taidossa ja sortui Janne Pöykiön älyttömään 20 kilon korotukseen. Kokkolan Pohjonen taas aloitti viisaasti laskien aloituspainoaan 220:een ja korjaten toisen noston pummin kolmannella ja 230 kiloa ylös. Kun TNT oli poissa kisasta alkoi raivokas taistelu akselilla Kokkola, Tapanila, Rauma. Kirjurit Juha Inkinen ja Heikki Malkavaara laskivat pää höyryten sijoituksia ja strategiaa.
Rauman Petri Kuosma aloitti 270 kilolla, mutta rautaa oli liian vähän. Tanko tuli rintaan ja eli siinä melkein minuutin, ennen kuin tuomarin merkki tuli. No eihän sellaisesta itse aito Teräsmieskään olisi mitään punnertanut. Lääke raudanpuutteeseen on lisää rautaa. Seuraava rauta 280 tuli sitten näytöstyyliin. Tulkaa koko Suomi ja puoli Aasiaa katsomaan kuinka ydinvoimalainen punnertaa. Kaksi höyryävää härkää mylvi nyt armottomasti tankojen tantereella, Tapanilan Pullinen ja Rauman Kuosma. Pullinen ei saanut ylös aloitustaan 285 ja kun toinenkaan 290 kilosta ei suostunut ylös, jäi taistelukentälle yksin kaksi körmyniskaista superhärkää ja 290 kiloa kylmää rautaa. Pullinen nosti ensin. Se nousi rumasti ylös, niiasi keskellä alaspäin, mutta sai kaksi valkoista lamppua tuomareilta. Syntyi valtava buuauskonsertti. Kilpailun jury oli kuitenkin hereillä ja näytti alaspäin käännettyä peukaloa eli hylkyä ja samalla tippui Tapanila kokonaiskilpailun häntäsijoituksille. Petri tiesi tilanteen; kokonaiskilpailun voittoon tarvittaisiin tämä 290, sillä Kokkola oli laskenut kilonsa viisaasti ja oli johdossa. Viikon flunssakausi oli kuitenkin vienyt parhaan terän ja Petrin 290 hyytyi matkalle.
Ydinvoima oli kuitenkin hopealla. Kolme parasta (Kokkola,Rauma ja TNT) olivat kukin noin 10 kilon päässä toisistaan, joten kisa oli supertiukka viimeiseen asti. Petrin ylöstuoma rauta 280 kiloa oli kisan suurin.
