Heimon matkakertomus Pilsenistä

Heimon kilpailumatkan tunnelmia veteraanien voimanoston MM-kisasta Tsekin tasavallan Pilseniin

Vuoden rupeama
Kisamatkalle tähtäävät harjoitteet aloitin valmentajan ohjauksessa heinäkuussa 2009. Tavoitteet tuntuivat silloin varsin kaukaisilta. Määrätietoisen harjoittelun myötä rupeama ei kuitenkaan vaikuttanut ollenkaan liialliselta. Moneen kertaan huomasimme tarvittavan ajan niukkuuden. Varsinkin varusteharjoitteiden ajoittaminen aiheutti ylimääräistä harkintaa, kun maksimirautojen nostoon vaadittiin varmistajat.

Jännitys tiivistyy
Syyskuun alussa tajusin määrähetken lähestyvän vääjäämättä, joten paluuta ei enää ollut valitulta reitiltä. Paineita alkoi kertyä kuin oikealle urheilijalle konsanaan. Koska kisa on? -kysymys kuului entistä tiheämpään tahtiin. Yllättävästi aloin tunnistamaan itsessäni paineita, kun ympäristön odotukset kiteyttivät tavoitteiden muodostamista.

Matkaan
Viimeisimmät harjoitukset ja kehon huolto sujuivat mallikkaasti.
Ainoastaan oikean olkapään oireilusta johtuen takkusivat penkkipunnerruksen viimeistelynostot pahasti. Jopa ajoittain unellisiin ongelmiin asti. Mutta tällä taikinalla pullat paistuivat uunissa odottaen yhdeksää kilpailunostoa MM-kisalavalla.
Matkaaminen ulkomaille tuntuu aina varsin hankalalta, kun matkustaminen on harvinaista herkkua ja rutiini asioiden hoidossa puuttuu. Vielä lisäksi kilpailutilanne tähän soppaan ei ole mikään helppo keitos. Onneksi kaikki matkaan liittyvä sujui mutkattomasti.
Turvatarkastus kaivoi kyllä käsimatkatavaroista arveluttavina esiin pikalukollisen vyön ja nostokengät, jotka vielä syynättiin erikseen.

Kisapäivä
Kisapäivään heräsin huonosti nukutun yön jälkeen jokseenkin voimallisena. Valmentaja vielä lisäsi vettä myllyyn. Tähän hetkeenhän on vuosi tehty töitä, jotta olisi äijän kohtuullista näyttää rautaista otetta päivän kisalavalla.
Aamiaisella en enää paljonkaan murua syönyt kurnivalle vatsalle. Tosin näin tarkalla ei paino kuitenkaan ollut sarjaan mahtumiselle ja kisavaaka näyttikin vain 66,38. Ennen punnitusta ehdin hoitamaan varustetarkastuksen, joten nyt pääsin tankkaushommiin ja keskittymään lämmittelyyn ja itse kisalavatyöskentelyyn.

Keskittymistä
Kun telikorkeudet oli saatu paperille, alkoi ulkopuolinen maailma häipyä mielestä ja mieli ja keho keskittyivät ensimmäiseen kisanostoon. Lämmittelynostot sujuivat kitkatta, vaikka nosto 140 kiloilla tuntui tosi raskaalta. Mutta viimeinen lämmittely 160 kilolla kulki jo sutjakkaasti ja loi uskoa aloituksen onnistumiseen, jos vain tekniikka antaa syvyydelle tilaa.

Kyykky
Varusteet ja juomapullo huoltajan kainalossa astelimme vinoa luiskaa pitkin valmistautumistilaan. Polvisiteet viritettynä nousu tuntui varsin hankalalta ankkakävelyltä. Onneksi monesti olen harjoitellut tonttu- ja köpöjuoksua. Nyt näistä harjoitteista koitui hyötyä suoraan laariin.
Ensimmäiseen nostooni lastattiin 170 kg ja kuulutus kertoi, että vuorossa on Haimo Tormaa from Finland. Pulssi tiheni äärimmilleen. Nyt täyttyi se hetki, joka monesti oli väikkynyt mielessä salilla tangolle pitävää paikkaa harteilla etsiessä.
Nosto onnistui kaikesta jännittämisestä huolimatta. Kisa lähti myönteisesti liikkeelle. Seuraavaan nostoon ladattiin 182,5 kg, joka merkitsi onnistuessaan Rauman Huru-Ukkojen uutta ennätystä. Vanhaa lukemaa 181 kiloa hallitsi MM-2 Malkavaara. Tiukan noston päätteeksi nousivat ennätysraudat hyväksytysti ylös MM-lavalla. Viimeisellä nostolla 187,5 kilosta pyrittiin luomaan suotuisat pohjat hyvälle yhteistulokselle, mutta raudat jäivät ”lampaan” nostamana puolitiehen.
Vielä oli jännittämistä USA:n miehen kolmannessa nostossa. Hänelle oli kahdelle edelliselle nostolle näytetty täyslaidallisesti punaista.
Nyt nosto 192,5 kilolla nousi kuitenkin onnistuneesti ja kisa jatkui.

Penkki
Tunnelma kiristyi taas välittömästi penkkipunnerruksen lämmittelyssä. Viimeistelyt kotimaassa penkillä menivät surkeasti penkin alle. Lisäksi penkkitreenit ärsyttivät oikean olkapään lihaksistoa ylimäärin. Toisaalta raakapenkki kertoi nousevasta kunnosta. Lämmittelynostot sujuivat nyt kuitenkin kuin rasvattu. Keho kertoi hyvästä vireestä ja viimeinen 105 kg lämppäri ojentui suorille käsille vaivatta.
Toiveikkaana siirryimme taas valmistautumishuoneeseen nostovuoroani odottamaan. Penkkipaidan kiristys, rannesiteet tiukalle kiristettyinä ja magnesiumia käsissä marssin lavalle. Asennon hakeminen osoittautui penkin karheudesta johtuen hankalalta, mutta toisaalta pito oli taattu.
Seuraava hämmennys koitti tangon antamisessa. Tanko siirtyi oikeaan nostokohtaan, mutta avustaja kannatteli vaan sitkeästi painoa.
Onneksi kuitenkin löytyi oikeat vinkit ja sain tangon hallintaani.
START-merkin myötä lasku rinnalle onnistui mukavan tuntuisesti ja PRESS komennon myötä 107,5 kg nousi hieman onnahdelle helposti suorille käsille. Nosto kuitenkin hylättiin kaiketi epätasaisuudesta tai pysähtymisestä johtuen.
Toinen nosto samasta painosta tuli myös ylös, mutta ajattelin sen olleen vielä huonomman noston kuin ensimmäinen. Tuomarit näkivät asian toisin ja nosto hyväksyttiin.
Kolmanteen nostoon lastattiin lajikultaa tavoitellen 115 kg. Tämä nosto sujui kaikista helpoimmin suorille käsille ja kolmen valkoisen saattelemana pääsin jopa hieman tuulettamaan onnistumisen iloa. Kulta jäi kuitenkin saamatta, kun Amerikan mies nosti viimeisellään 117,5 kg.

Veto
Vetoon valmistauduimme nyt tilanteessa, josta useasti olimme valmentajan kanssa keskustelleet. Onnistumisten jälkeen pitää koota raivo uudestaan ja haihduttaa hyvän olon tunteet teille tietämättömille.
Lämmittelynostot viestivät erinomaisesta vireestä. Viimeinen nosto 160 kilolla kilahti ojennukseen kuin konsanaan vetoharjoituksissa. Toiveikkaana siirryin siis varusteet huoltajien huomassa valmistautumistilaan.
Ensimmäinen nosto onnistui hyvin kolmen valkoisen ruksin saattelemana, vaikka täydellisen loppuojennuksen saaminen on tuottanut välistävedolla aina ongelmia. Toiseen nostoon lastattiin ”kymppi” lisää ja intoa puhkuen kiipesin parrasvaloihin. Täällä sitä Kaaron tuppukylästä ”Sademetsän Harmaa Persjalkainen Pasvarpunen” kävelee MM-lavalle tähtäimenään 185 kilon maastaveto. Näinhän ajatus helposti karkaa ja peli on pelattu, kun lataus harhautuu. Nosto kuitenkin onnistui tiukan rutistuksen jälkeen.
Vielä viimeinen taputtelu, kolmas veto, on näille karkeloille jäljellä. Tankoon lastataan 195 kiloa, mikä onnistuessaan tuottaisi yhteistuloksen Suomen ennätyksen. Tavoite on yksi asetetuista ja sen edessä nyt kerätään henkisiä voimavaroja fyysisen suorituksen tueksi. Suoritus ei ole mahdoton, jos tekniikka ei pääse karkaamaan omille poluilleen.
Lavalle astelee motivoitunut mies ja nyt kehon tuntemukset kielivät: ”Me teemme SEN!” Ympäristö katoaa ja lavalla keskittyy onnistumisen palkintoa janoava tappaja. Nosto lähtee odotetun vaikeasti liikkeelle, mutta kuitenkin lähtee. Liike jatkuu, mutta sitten loppuu jaloista puhti ja perinteisesti selästä ei löydy näille kiloille korvaavia paukkuja. ”Lammas” poistuu lavalta nöyryytettynä.

Yhteistulos
Voimanosto on kolmen lajin summa ja hyvä yhteistulos koostuu kolmen lajin onnistumisista. Tässä kilpailussa penkki onnistui kiitettävästi, kyykky saa arvosanaksi 8½ ja vedolle annan näissä kehyksissä 8+.
Yhteen summattuna lopputuloksessa sain kokoon 482,5 kg. Kun kuitenkin kehonpaino laski liian alas 66,38:een, on tulos hyvä. Kilo lisää kehossa olisi voinut tuoda 10 kiloa lisää. Mutta kun joka osa-alue on hallittava, niin pulinat pois ja podiumille näillä saavutuksilla. Yhteistuloksen hopea ei kaiketi sitten ollut häpeä. Saavutuksena kyykyssä MM-hopeaa, penkissä MM-hopeaa ja vedossakin vielä MM-pronssia.
Tunnelma mitalien jaossa alkoi jo tuntua lähes voittajalta, vaikka ajatukset vasta alkoivat etsiskellä hahmoaan.

Muut nostavat ja me avustamme
Raskas neljän tunnin kisa verottaa miestä totaalisesti, joten loppupäiväksi vetäydyimme huoltaja Pasin kanssa toiminnan taka-alalle. Mutta tiistaina olimme jo aamusta kisapaikalla palauttavien harjoitteiden parissa. Kello 11 alkoivat uusien miesten mittelöt, joissa huoltamassa toimimme täysin rinnoin. Sama toistui keskiviikkona. Torstain vapautimme turistipäiväksi tutustumalla kisakaupunkiin.
Perjantaina ja lauantaina huoltajan ja innostajan tehtävät jatkuivat, joten haastetta riitti yllin kyllin. Perjantaina saimme kisahotellista saunatilat käyttöömme. Näin suomalaisten perustarpeet tulivat tyydytetyksi poreallasta myöten ja altaalla tarinaa riittikin yllin kyllin ja moni asia sai lisävalaistusta.

Onnistunut matka
Asioilla on useimmiten tapana järjestyä. Nytkin koitti sunnuntai ja paluumatka läpi vehreän Tsekin tasavallan sujui maisemia ihaillen ja näkemäänsä lataillen muistojen lippaaseen. Paluulentokin sujui rauhallisesti. Ainoastaan laskeutuminen Vantaalle osoittautui lievästi nuhaiselle kivuliaaksi otsalohkon osalta.
Kisamatka tällä erää lopuillaan ja ajatukset jo arjessa sekä osittain jo uusien haasteiden puntaroinnissa.

Heimo