Törmä SM-kultaa painonnostossa
Keljon Viesti järjesti tämän vuoden veteraaninostajien SM-kisat Kilpisen koulun juhlasalissa. Kisakutsu tavoitti lähes sata nostajaa. Puntti-Karhuista kisaan oli kaavailtu neljää nostajaa, mutta lopulta edustus jäi kokonaan minun varaani.
Kymmenen kisavuoden aikana on syntynyt aikamoinen tuttujen joukko, joten kuulumisia vaihdeltiin kovasti kiinnostuneina. Punnitus painonnoston puolella järjestyy nopeimman ja röyhkeimmän oikeutuksella. Siitä selvisin Mauri Lappalaisen vanavedessä ensimmäisten joukossa. Lappalainen nosti viimeisissä voimanostokisoissaan maastavedossa uuden ME:n 232,5 kg ikäluokkaan 60v ja 67,5 kg. Niissä kisoissa Riihimäellä olin mukana ensimmäisen kerran voimanostossa kisaamassa.
Lämmittely
Kehon virittämisen kilpailunostoihin tein pitkän kaavan mukaan. Aikataulutus oli helppoa, sillä aikaisessa vaiheessa selvisi, että nostan heti naisten ryhmän jälkeen. Kuumageelin levitin hartioille heti punnituksen jälkeen. Ajoitus onnistui nappiin. Tempausnostot saksityylillä ovat helpompia kuin kyykkyynvetäen ja täten tasapainon hallinta on helpompaa. Toisaalta ongelmaksi tulee korkeampi vedon vaatimus sekä isoilla painoilla väistämättä loppuojennukseen hiipivä kielletty punnerrus.
Tempaus
Ensimmäinen nosto 57 kilolla helähti mukavasti suorille käsille, mutta yksi tuomari tarjosi punaista. Itse en tuntenut mitään virhettä, mutta vedon helppous ehkä aiheutti pienen alaspäin notkahduksen loppuojennuksessa. Toinen nosto 62 kg onnistui mukavasti, joten ajattelin ylittää viimeisellä tavoitteeni kilolla ja lastautin tankoon 66 kg. Mukavasti rauta nousikin mutta pieni epätarkkuus, rutiinin puute, kostautui tasapainon pettämisenä. Näinkö taas kiusasivat huonot kilpailuhermot nostajaa?
Työntö
Työntönosto treeneissä kulki huomattavasti nihkeämmin, joten etenkin ylöstyöntö askarrutti. Oikean olkapään hienoinen kipupiste varoitteli itsestään ja aiheutti varotoimenpiteenä vääntöä keskivartaloon. Ensimmäinen kilpailunosto 75 kilolla helähti kuitenkin iloisesti raakana rinnalle ja siitä ongelmitta suorille käsille. Painonnostotangon laakerien hyvä herkkyys helpottaa rinnalleottoa, mutta ylöstyönnössä pitää olla herkkyyden kanssa tarkkana. Toinen nosto 80 kilolla nousi myös mukavasti, mutta rinnalleveto jo painoi. Päätin käyttää kolmannessa nostossa polvisiteitä tukemaan nostoa etenkin kun hain noston syväkyykyn kautta. Painot tulivat hallitusti rinnalle ja ylöspotkuun panostin tehoja viimeisen päälle. Ylhäälle raudat nousivat ja pysyivät kunnes päätuomari vapautti nostajan taakastaan.
Viimeisen työnnön onnistuminen tuntui erinomaisen tyydyttävältä. Rinnallevedon asennosta myös voimanostajana tunnettu nostajaguru Arvo Tölli antoi noottia, että selkä hieman kuprusi kaarelle väärälle puolelle. Sen kyllä itsekin havaitsin, mutta koska jalossa tuntui olevan ytyä, turvauduin reisipankkiin.
Yhteensä
Tuloksena syntyi 147 kiloa, mikä ei aivan ollut tavoiteltu mutta tyydyttävä. Hyvillä välineillä nostaminen aina virittää toiveikkuutta. Jos vuoden verran tempauksen tekniikkaa harrastaisi, voisi haaveilla jopa ikäluokan suomenennätyksen 73 kg rikkomisesta. Työnnössä ennätys on niinkin hurja kuin 100 kg, joten sille on annettava rauhoituspäätös. Suomen mestaruus tuntuu aina nautinnolliselta. Ensi vuonna sitten uusin eväin ja kaveritkin Raumalta taas menossa mukana!
Heimo
