Ydinvoima jälleen Suomen paras punnertaja
Raumalaiset osaavat punnertaa. Se tuli jälleen selvästi ilmi Lempäälän Ideaparkissa käydyissä yleisen sarjan penkkipunnerruksen SM-kisoissa. Rauman Ydinvoima oli jälleen Suomen paras punnertajaseura (plus vielä Kim Päivökkeen neljäs sija sekä TNT:n Miia Alangon pronssi), niin kuin oli nuorten ja veteraanienkin SM-kisoissa. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Ydinvoima on Voimanostoliiton Voimamaljakilpailussa nyt toisella sijalla TNT:n jälkeen. Raumalaiset olisivat selvästi Suomen paras seura – jos vain löytyisi myös voimanostopuolelta raskaan kolmen lajin puurtajia enemmän. Siinä selvää haastetta ydinvoiman uudelle hallitukselle.
Ydinvoimalaisista aloittivat kisan uuden tulemisen SM-lavoille tehnyt Karita Heininen viiskakkosissa sekä uusi tulokas Kaisa Turpela viiskutosissa. Muutama vuosi olikin ehtinyt vierähtää Karitan edellisestä SM-mitalista (ja yleensä kilpailemisesta). Nyt oli vanha hyvä kunto saatu aviomies Pasin ohjauksessa taas huippulukemille ja SM-hopea irtosi erinomaisella tuloksella 80 kiloa. Ensimmäisissä SM-kisoissaan teki myös Kaisa hyvän tuloksen 65 kiloa, vaikka jäikin aloituspainoonsa, kahdesti painoi 75 kiloa liikaa ja tuloksena neljäs sija.
Seiskavitosissa näytti kovat kilpailijanhermonsa kokenut Heli Valtonen punnertamalla viimeisellään pronssimitalin arvoisesti 92,5 kiloa. Heli kävi kovan kisan mitalistaan ja viimeinen punnerrus tulikin ylös ärsyttävän hitaasti milli milliltä, mutta hyväksytysti. Ydinvoiman pistesaalis olisi vielä kertynyt lisääkin, mutta kuumesairaus jätti yllättäen Mirka Koskisen tällä kertaa petiin.
Vanha viisaus sanoo, että pääasia ei ole voitto vaan kaksoisvoitto. Tämä toteutuikin upeasti miesten alimmassa sarjassa viiskutosissa. Pitkin talvea kovassa kunnossa ollut Ari-Pekka Töllikkö aloitti teknisesti 105 kilolla. Juha-Matti Englund yritti 90 kilon aloituksensa jälkeen toisellaan panna kampoihin samalla 105 kilolla, mutta kahdesti jäivät nämä painot nousematta. AP punnersi sitten vielä vitosen lisää, mutta 115 oli vielä liikaa. Ainakaan tämän tarinan kirjoittaja ei muista toista yleisen sarjan SM-voittajaa, joten Ari-Pekan saavutus jää suurin kirjaimin raumalaisen penkkipunnerruksen historiaan.
Muutama vuosi oli kerinnyt vierähtää myös Markus Siivosen viimeisestä SM-koitoksesta (silloin nuorissa). Mies on intoutunut taas tosi harjoitteluun ja punnersi toisellaan 112,5 kiloa. Taktiikkapelin tuloksena riitti tämä tänä vuonna neljänteen sijaan. Iiro Virtasella oli kehnohkosti sujuneiden nuorten SM-kisojen jälkeen kuusseiskassa näytön paikka. Iiro on koko talven tähynnyt pääsyä nuorten MM-joukkueeseen, joten paineet viimeisessä näytönpaikassa olivat kovat. Nostajia sarjassa oli peräti 12, mutta rohkeasti aloitettiin 160 kilosta. Ensimmäisessä huono lasku tuotti kuitenkin tangon hyytymisen puoliväliin. Iiro kesti kuitenkin paineet ja toisen noston lasku osui nappiin ja painot nousivat hyväksytysti ylös. Sarja oli supertiukka. Peräti neljä nostajaa yritti 167,5 kilosta. Kaksi yrittäjistä oli nuortensarjalaisia, j oille paino olisi merkinnyt uutta SE-tulosta. Kukaan yrittäjistä ei kuitenkaan saanut hurjan taktiikkapelin tuoksinnassa painoja ylös – ei Iirokaan. Iiro oli sarjan viimeiseen nostoon kiinni kullan syrjässä. Tuomas Nikkilä oli kahdesti pummannut aloituksensa 190 kiloa. Kolmas tuli kuitenkin juuri ja juuri ylös, mikä tiesi Iirolle yleisen sarjan hopeaa. Iiron tulos oli kuitenkin niin kovaa luokkaa, että tiettävästi mies nähdään Suomen edustuspuvussa nuorten MM-kisoissa.
Seuraavassa sarjassa eli seiskavitosissa kilpaili pitkästä aikaa myös Jani Heino. Serkkupojalta Ollilta lainattu penkkipaita oli kuitenkin niin tiukka, että mies pystyi ottamaan vain aloituksensa 160 kiloa. Kädet puutuivat täysin ja 170 kiloa putosi rinnalle ja kolmatta ei otettu ollenkaan. Tuloksena kuitenkin seitsemäs sija. Kasikakkosissa puheenjohtajan nuijan Jorma Roiniselle luovuttanut Olli Suominen koki kuitenkin henkilökohtaisen via dolorosansa � kärsimysten tiensä. Kaikki mahdollinen meni pieleen nostoissa. Aloitus 202,5 kilosta, minkä olisi pitänyt olla helppo nakki. Päätuomari ei kuitenkaan antanut aloitusmerkkiä. Kolme kertaa otettiin aloitus uusiksi, mutta sitten aika loppui. Tilanne oli mahdollisimman hankala, kun ei tiedetty syytä merkin antamattomuuteen. Toisessa nostossa sama asia. Päätuomari ilmoitti syyksi jalkavirheen. Jalkaa yritettiin sijoitella tuomarille mieliksi, mutta taas loppui aika. Viimeiseen oli pakko panna lisää rautaa rutkasti, eli 212,5 kiloa, jolla oltaisiin pronssipallilla. Nyt aloitusmerkki tuli kohtuullisessa ajassa ja tanko hitaasti mutta varmasti ylös. Tuska oli kuitenkin suuri, kun taululla löytyi 2 punaista lamppua. Sivutuomarit olivat havainneet takapuolen olevan irti penkistä. Julmasti laihduttamaan joutunut mies ajatteli pitkään syntyjä syviä pää riipuksissa. Ihmeellinen epäonni jatkui sitten iltapäivän ydinvoimalaisten nostoissa. Pekka Landvik aloitti 90-kilon sarjassa hänelle vaatimattomasta 200 kilosta. Jo telineistä irrotuksessa oli jotain pielessä. Kun Pekka laski tangon rinnalle, kohtasi tanko ennen rintaa kuitenkin turvaraudat – ja jäi siihen nököttämään. Peli meni heti poikki ja kaikki epäilivät järjestäjien virhettä. Virhe osoittautui kuitenkin loppujen lopuksi Pekan omasta huolimattomuudesta johtuvaksi. Mies ei ollut tarkistanut, mitä oli itse allekirjoittanut. Toisella sama 200 tulikin edellisestä sisuuntuneena sitten lentäen ylös. Viimeiseen äkkiä uusi tiukempi Super Katana päälle ja oma enkka 222,5 tankoon, jolla kilomäärällä odoteltiin jopa mitalia. Nosto hyytyi kuitenkin matkalle ja Pekalle sijoitus 11. yhdeksäntoista nostajan joukosta. Samassa sarjassa, jossa punakynä teki urakalla töitä, nosti KKV:n raumalainen Kim Päivöke neljänneksi 225 kilolla.
Epäonni jatkui sitten satasissa. Petri Kuosma aloitti 210 kilolla. Rautaa oli selvästi liian vähän sillä tanko ei koskaan kunnolla koskettanut rintaa. Toiseen 215 ja sama laulu, tanko tuli rintaan mutta jatkoi vatvaamistaan niin, ettei merkkiä tullut. Siis kaksi nostoa, eikä mies päässyt edes yrittämään punnerrusta. Kolmanteen sitten 220 kiloa. No nyt tuli rauta mukavasti rinnalle ja tuomarin merkin jälkeen lähti rauta kuin pyssyn suusta ylös. Sinänsä harmi, sillä varaa jäi tuollaiset 20 kiloa, millä raudoilla olisi mies ollut jo hopealla. Nyt sijoitus kuudes.
