Törmä ja Landvik kovassa kunnossa Porissa
Uusi SportGym -sali Porissa yllätti valoisalla, siistillä olemuksellaan. Kaikki oli juuri maalattua, kaikki vehkeet upouusia tankoja ja levyjä myöten. Puitteet entiseen vanhaan urheilutaloon verrattuna olivat modernin pirteät. Kertakaikkiaan hyvä paikka kisojen järjestämiseen.
Modernin pirteitä olivat myös kaksi Ydinvoiman nostajaa, Heimo Törmä ja Pekka Landvik, jotka testasivat voimanoston syyskuntoaan. Heimo on puurtanut koko pitkän ja hikisen kesän ja alkusyksyn raumalaisen voimanostogurun Pasi Heinisen komennossa ja jälki on todella lupaavaa. Harvalla voimanostajalla on nykypäivänä esittää yhdeksän onnistuneen noston sarja, mutta sen Heimo teki. Ja sai joka nostolla harvinaiset 3 valkoista lamppua. Ensi vuonna pääsee Heimo kuuskymppisiin ja silloin on lupa odottaa kansallisesti ja kansanvälisesti huippusuorituksia.
Kyykky aloitettiin varovaisesti tunnustellen 155 kilosta. Ei mitään vaikeuksia. Kun seuraavatkin kyykyt 165 ja 175 kilosta olivat helpon tuntuisia antaa tämä toiveita viikon päästä 182,5 kilon kyykkyyn, jolla taas mentäisiin Malkasta ohi kalkkiskyykkäyskilpailussa. Heimo on nimittäin menossa myös ensi viikonloppuna Pietarsaaren perinteisiin syksyn voimanostokisoihin valmentajansa Pasin kanssa.
Penkin aloitus myös varovainen 105 kiloa. Kuin tyhjää vaan. Seuraavat nostot 107,5 ja 110 kiloa ihmetyttivät pienillä korotuksillaan, mutta jälkeenpäin selvisi, että kysymys olikin vain syksyisestä ojentajanautiskelusta. Nautiskelevan helposti nuo raudat kyllä ylös tulivatkin.
Veto oli kyykyn ja penkin toisinto. Helppo aloitus 170 kilosta, maltilliset korotukset 180 ja 185 kilosta olivat kuin kevyttä pehmopaperia. Heimo on sisäistänyt välistävedon oivallisesti ja jälki on sen mukaista. Yhteistulosta siis Heimon rekasta vain 5 kiloa uupuva 470 kiloa. Seuraavan yön unetkin oli kuulemma jo tilattu valmiiksi: 500 kiloa rautaromua sylin täydeltä.
Pekan tiedettiin olevan myös kovassa iskukunnossa. Kuitenkin Pekan voimanostouran kompastuskivenä näyttävät olevan peukalot. Säännön mukaan on kyykyssä oltava kaikki sormet (peukaloita myöten) kosketuksissa tankoon. Tämä ilmeisesti turvallisuussyistä. No kaikki tiedämme, ettei Pekan notkeus ole aivan huippusirkukseen kelpaavaa tasoa. Eli jos peukalot väännetään väkisin säännöt täyttävään asentoon, ei joko saada tankoa tarpeeksi alas selässä tai sitten sattuu niin vietävästi. Ja kipu jatkuu kuulemma viikkoja. Tämän tietäen laski Pekka kyykkyaloituksensa 215 kilosta sataan kiloon. No se tietysti menee vaikka päällään seisoen ja samalla hanuria soitellen. Toista kyykkyä yrittäessään ei Pekka saanut asentoa millään, hermostui vielä kun päätuomari huomautteli peukaloista. Ei siitä mitään tullut, vaikka Pekalle olisi myönnetty vielä uusi yritys toisesta nostosta (päätuomari oli vaatinut peukaloiden kiertämistä tangon ympäri, vaikka säännöt eivät tätä edellytä). Pitäkää kyykkynne, tuumasi Pekka eikä edes yrittänyt. Pekka jättikin kyykyt tähän, sillä halusi säästää olkavarsiaan penkkiä varten.
Penkissä Pekka näyttikin sitten porilaisille kuinka penkataan silloin, kun se homma osataan. 205 kiloa helppo ja nätti rauta. Kuin namun nauraen naukkaisi. Seuraava rauta 217,5 oli myös taattua Pekkaa. Ei mitään vaikeuksia, laskut nopeita ja hallittuja ja ylös kuin pyssyn suusta. Kunto houkutteli panemaan viimeiseen ennätysraudat 222,5 kiloa. Jälleen lähti potku rinnalta kuin kanuunalla paukuttaen – mutta pysähtyi sitten yhtä nopeasti ilman loppuojennusta. Hyvällä onnella silloin kun ruuti on kuivaa 230:n raudat aivan mahdollisia.
Vedon aloitti myös Pekka varovasti 220 kilosta. Toki penkkirautojen pitääkin tulla naurettavan helposti maastavedossa. Lisäys 235 kiloon eikä minkään valtakunnan vaikeuksia. No perskules. Ei kun tankoon ennätysraudat 250 kiloa. Hieman paremmalla tekniikalla olisivat varmasti tulleet ylös, nyt hyytyi veto kuitenkin polviin.
Mitä me keksimme Pekan peukalopulmaan? Ehdotan kilpailua (esim. keskustelupalstalla) siitä, miten teemme Pekasta kolmensadan kyykkääjän. Miltäs Pekka kuulostaisi pyöreä sarja 300-250-300?
