Kisaraportti Muuramesta
Kahdenkymmenen viime vuoden aikana ovat raumalaiset punnertajat saavuttaneet yleisen sarjan SM-kisoissa vain 3 mitalia, viimeksi Kim Päivöke vuonna 2006. Muuramessa pidetyistä tämän vuoden kisoista toivat Rauman Ydinvoiman vahvakädet peräti 4 mitalia, kolme hopeaa ja yhden pronssin sekä yhden neljännen sijan. Saavutus on historiallinen ja antaa varmasti uutta lisäpotkua vahvana punnerruskaupunkina tunnetulle Raumalle.
Kisat aloitti ydinvoimalaisten ainoa valttikortti naisissa Heli Valtonen 75-kiloisissa. Ensimmäisissä suurissa kisoissaan nostanut Valtonen oli treeneissä osoittanut varmaa tuloskuntoa ja niinpä aloitus 80 kiloa sekä seuraava 85 kiloa tulivat hyvin ylös. Tässä vaiheessa oltiin vielä pronssin kyljessä kiinni. Valtonen tarvitsi kuitenkin 2,5 kiloa lisää, koska oli vastustajaansa painavampi. Liika jännittäminen eka kisoissa sotki kuitenkin viimeisen yrityksen, joka jäi puolitankoon. Valtonen oli siis neljäs samalla tuloksella pronssinostajan kanssa.
Raumalainen, hyvinkääläisseuraa TNT.tä edustava Miia Alanko nosti niinikään neljänneksi naisten kuusseiskassa. Miialla puhdas sarja 80, 82,5 ja 85 kiloa, jolla pronssimitali jäi 10 kilon päähän.
Useamman vuoden kilpailutaukoa pitänyt Ari-Pekka Töllikkö oli vasta puolen vuoden treeneillä saavuttanut vanhan vahvan tuloskuntonsa ja nosteli ennätyksiään kevään kuluessa. Viiskutosiin laihduttanut Töllikkö aloitti varmalla 105 kilolla. Vastustaja aloitti 115 kilolla, eikä saanut enempää ylös. Vähäinen kilpailukokemus tuotti nyt taktisen virheen. Töllikkö nosti toisellaan 110 kiloa, mikä oli täysin turha noteeraus. Tajuttuaan tämän meni viimeinen 115 kiloa täysin pipariksi. Oikeampi taktiikka olisi ollut yrittää kahdesti 115 kilosta, jolla Töllikkö olisi kevyempänä voittanut mestaruuden. Nyt siis SM-hopeaa, mikä toki on huippusuoritus uudelleen aloittelevalle nostajalle.
Ei iältään, mutta kokemukseltaan vanha kettu Iiro Virtanen nosteli kuusseiskassa puolestaan taktisesti oikein. Voittaja Toni Kuusi oli tässä sarjassa ylivoimainen, joten tuli keskittyä muiden nostajien suorituksiin. Sarja olikin äärimmäisen tasainen sillä kakkonen ja viitonen mahtuivat 10 kilon sisään. Toisten nostojen jälkeen oli tilanne se, että kahdella oli 142,5 (toinen näistä Virtanen) ja muilla 140 ja 132,5 kiloa. Virtanen vaihtoi nopeasti kolmanteen tiukemman paidan, mutta nosto meni teknisesti pipariksi. Kun muutkaan eivät saaneet kolmansia nostojaan ylös, ripustettiin kevyemmän Virtasen kaulaan 142,5 kilon punnertajien joukosta hopeamitali. Virtasen nostot olivat viimeistä nostoa lukuun ottamatta teknisesti hyviä. Viimeisen 147,5 kilon onnistunut nosto ei olisi lopputulokseen kuitenkaan vaikuttanut.
Tuoreella Rauman Ydinvoiman puheenjohtajalla Olli Suomisella on kiistattomasti Suomen paras punnerrustyyli. Suomisen sarja kasikakkoset oli myös erittäin tasainen. Neljänneksi tulleella raumalaisella suurnostajalla Kim Päivökkeellä ei ollut kisoissa paras päivänsä. Vasta kolmannella tulivat hyväksyttävästi aloitusraudat 200 kiloa, vaikka talven mittaan oli punnerreltu huomattavasti suurempia kilomääriä. Mitaleihin vaadittiin siis reilusti yli 200 kiloa. Suominen oli talven mittaan nostellut ennätyksiään, joten oli lupa odottaa jopa mitalia.
Suomisen aloitus 200 kilosta oli tosi helppo ja mies tunsi nahoissaan, että tänään lähtee. Suominen oli ensimmäisen kierroksen jälkeen johdossa, sillä jopa 11 nostajaa saivat tuomareilta hylkäävän tuomion. Lopullinen voittaja Antti Liimatainen sai sitten toisellaan 215 ja johti. Kun sarjassa oli peräti 15 nostajaa, joista moni oli nostanut enemmän kuin Suominen, korotteli Suominen maltillisesti. Toinen nosto hivelevän kauniisti 207,5 kiloa ja oltiin kakkosena kun muille hylkyjä tuli peräti 12 kappaletta. Suominen otti kolmannellaan näytöstyyliin ennätyksensä 210 kiloa ja huomasi tulleensa kakkoseksi, kun kolmannellakin kierroksella tuli 10 hylkyä. Suominen oli tässä sarjassa ainut, jonka kaikki kolme nostoa hyväksyttiin ja vieläpä 3-0 äänin. Suomisen saavutus on raumalaisittainkin historiallinen, sillä tulos 210 ylittää EM-tulosrajan ja raumalainen nähdään jatkossa siis aikuisten EM-areenalla.
Seuraavaan sarjaan, ysikymppisiin oli ilmoittautunut peräti 16 nostajaa. Jo veteraaneissa nostava Pekka Landvik lähti maltillisesti tekemään mielestään vain hyvän tuloksen, sillä etukäteisilmoituksissa oli liuta suuremman tuloksen nostaneita. Myös tässä sarjassa teki punakynä karmeaa jälkeä. 48:sta suorituksesta vain 15 hyväksyttiin. Myös Landvik oli talven mittaan nostellut ennätyksiään ja aloitti rohkeasti 210 kilosta. Nosto oli helppo ja kaikin tuomariäänin hyväksytty, ja Landvik tässä vaiheessa kolmantena. Voittaja Juha Tuononen nosti SE:n ja PE:n, joten ei ollut syytä ryntäilyyn. Seuraava nosto 215 kilosta meni sählätessä. Tarkkaavaisuus petti ja nostovuoro tuli yllättäen valmistumattomana. Ladvik hädissään unohti tuomarin komennot ja tyly hylky. Kolmannella sama rauta, mutta voimat eivät enää riittäneet. Kun kuitenkin sarjassa hyväksyttiin alle kolmannes nostoista, riitti Landvikin aloitus 210 pronssimitaliin. Mitali oli erityisen makea Landvikille, sillä mies oli nostanut edellisen pronssimitalinsa tasan 17 vuotta sitten yleisessä sarjassa.
Myös Heikki Neuvonen oli talven mittaan nostanut ennätyksiään sekä penkissä että voimanostossa. Etukäteistietojen mukaan ei jo veteraaneissa nostavalla Neuvosella ollut juuri mahdollisuuksia kärkisijoille, mutta kilpailukokemusta ensimmäiset yleisen sarjan SM-kisat toivat rutkasti. Neuvoselle kävi köpelösti 110 kilon sarjassa, sillä aloituspainot 197,5 kiloa tulivat nykien ylös ja hylky. Toisella ei noussut ja viimeinen hylättiin 2-1.
