Maailman vahvimmat veteraanit olivat virallisesti kokoontuneet Etel\u00e4-Afrikan p\u00e4\u00e4kaupunkiin Pretoriaan kilpailemaan 2005 mestaruuksista, vaikka itse kaupungista emme n\u00e4hneet vilaustakaan. Kisapaikka oli nimitt\u00e4in ylellinen pelikasino Carousel Casino suurinpiirtein keskell\u00e4 ei mit\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Seutulasta l\u00e4hdettiin Harri Hagforsin johdattelemina. Pieni v\u00e4lilasku Frankfurtissa ja koko y\u00f6n lento Johannesburgiin, jossa kymmenen maissa ulos tullista. Pienen odottelun j\u00e4lkeen bussiin ja toistasataa kilometri\u00e4 Tembaan Pretorian ulkopuolelle. Bussimme oli ajalta ennen synkronoinnin keksimist\u00e4 ja v\u00e4likaasujen saattelemina saavuimme kisapaikalle.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4nvuotiset kisaj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4t olivat p\u00e4\u00e4tt\u00e4neet rikastua kertaheitolla sikahinnoilla. Niinp\u00e4 saimme kuulla, ett\u00e4 kortteeri j\u00e4rjestyisikin Pretoriasta. Eikun uudelleen bussiin m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4n\u00e4 r\u00e4hj\u00e4inen, likainen ja halpa alatason retkeilymajan tapainen, josta olisi kuitenkin pit\u00e4nyt j\u00e4rjest\u00e4jille maksaa maltaita.. No siit\u00e4h\u00e4n nousi tietenkin aika mekkala, toiset kyseliv\u00e4t jo seuraavaa lentoa Suomeen. Harri ei pahemmin provosoitunut, vaikka provosoitiin olan takaa. Pari y\u00f6t\u00e4 majailimme kuitenkin t\u00e4ss\u00e4 l\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4, jonka nimi oli sattuvasti Barn Yard eli Latopiha.<\/p>\n
Harri sai sitten j\u00e4rjestetty\u00e4 meid\u00e4t Safarihotelliin nimelt\u00e4 Mongena Game Lodge. T\u00e4m\u00e4 osoittautuikin harvinaiseksi onnenpotkuksi, sill\u00e4 paikka oli tosiaan jotain, mit\u00e4 odottaisi Afrikassa tapaavansa. Suuria, tilavia, fiksuja ja siistej\u00e4 afrikkalaistyylisi\u00e4 olkikattotaloja. Paikka kaikkineen, vaikka oli aidattu alue keskell\u00e4 ei-mit\u00e4\u00e4n, oli eritt\u00e4in hyvinhoidettu ja viihtyis\u00e4 (pari pient\u00e4 \u00f6t\u00f6kk\u00e4\u00e4 illalla tyynyll\u00e4 loi vain Afrikkatunnelmaa). Ja pihapolulla tepasteli silloin t\u00e4ll\u00f6in kesy (ilmeisesti) Gnu-perhe ja tulipa vastaan aivan valkoinen hevonenkin. Ja palvelu pelasi. Mustat veljemme ja sisaremme suorastaan s\u00e4teiliv\u00e4t palvelusalttiutta, aina hymy ja nauru suussa. Aamiaisellakin (joka oli runsas ja maittava) taisi olla enemm\u00e4n palvelijoita kuin sy\u00f6ji\u00e4.<\/p>\n
Vaikka Suomessakin oli l\u00e4mpimi\u00e4 pit\u00e4nyt iski Afrikan kuumuus heti Johannesburgissa varoittamatta. Varsinkin bussimatkoilla oli tunnelma kuin l\u00f6ylynheiton MM-kisoissa konsanaan. Mutta siit\u00e4 huolimatta (tai juuri sen vuoksi) lensi huumorin p\u00e4\u00e4sky (vai oliko kondoorikotka) r\u00f6h\u00f6remahduksineen varsinkin kuuluisan Munakaupungin edustajien siivitt\u00e4min\u00e4.<\/p>\n
Afrikka on kuuma ja kuiva. Virallista mittaria en miss\u00e4\u00e4n vaiheessa n\u00e4hnyt, mutta oman kehon mittari v\u00e4itti asteita olevan 40:nen kieppeill\u00e4. Luonto oli p\u00e4\u00e4asiassa kuivaa k\u00e4kkyr\u00e4\u00e4 ja kuolleen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ruskeita vaivaispuita. Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 toki jokin v\u00e4h\u00e4n vihert\u00e4v\u00e4 puu sek\u00e4 yksi sinikukkainen (kuin sinivuokkoja t\u00e4ynn\u00e4 oleva) lehdet\u00f6n puu. T\u00e4m\u00e4 suht.koht. runsaslukuinen sinikukkapuu olikin harvoja piristyksi\u00e4 harmaanruskeassa maisemassa. Tietenkin \u00e4veri\u00e4immill\u00e4 seuduilla kastelun avulla oli vehreytt\u00e4kin saatu aikaan.<\/p>\n
Afrikka my\u00f6s tuoksui – ja aivan toiselta kuin Suomi. Tosin alkuun meinasi tulla v\u00e4\u00e4r\u00e4 h\u00e4lytys, kun lentokent\u00e4lt\u00e4 l\u00e4hdetty\u00e4mme ajelimme pitk\u00e4t tovit kuumuudessa m\u00e4t\u00e4nevi\u00e4 teurasj\u00e4tteit\u00e4 kuskaavan kuorma-auton takana. L\u00f6yhk\u00e4 oli sanoinkuvaamaton. Afrikan aamut olivat miellytt\u00e4v\u00e4n viileit\u00e4, keskip\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 alkoivat sitten eri hajut voimistua. Eiv\u00e4t mitenk\u00e4\u00e4n pahat, toisinaan oikeastaan eksoottisen mukavat. Illalla hajut laantuivat sitten hiljalleen mustan y\u00f6n syliin.<\/p>\n
Afrikan pikimusta y\u00f6 tulee nopeasti, aurinko laskee l\u00e4hes pystysuoraan. Illalla ja y\u00f6ll\u00e4 alkavat sitten eksoottisten \u00e4\u00e4nien sinfoniat. Viidakko korisee, sihisee, natisee, vinkuu, haukkuu, \u00f6risee, nakuttaa, siritt\u00e4\u00e4, naukuu, kujertaa, kurnuttaa ja huhuilee sadoin eri variaatioin. Tunnelman sinet\u00f6i v\u00e4\u00e4rin p\u00e4in oleva puolikas kuunsirppi, joka h\u00e4myst\u00e4\u00e4 muuten mustan viidakon pelottavat krapinat ja \u00e4\u00e4net. Tuli aivan tarzanimainen olo. Kuvitelmien liaanista kiinni ja uni tuli kuin varkain hiipien.<\/p>\n
Afrikka on (kuten yleens\u00e4 etel\u00e4n maat) vastakohtien maa, rikas ja k\u00f6yh\u00e4 samalla kertaa. R\u00e4ike\u00e4sti t\u00e4m\u00e4 tuli esiin kilpailupaikkamme ja sen ymp\u00e4rist\u00f6n kohdalla. Carousel casino on rikkaitten ilmastoitu r\u00e4ike\u00e4n neonvaloinen tuhlailupaikka, johon menn\u00e4\u00e4n suureellisen portin kautta porttivahtien tarkkaan tutkiessa kulkuluvat. Kukat kukkivat ja nurmikot viheri\u00f6iv\u00e4t. Tien toisella puolella avautuvat sitten kilometrien pituiset peltih\u00f6kkeliyhdyskunnat. Tavallinen ”talo” oli koottu ruosteisista aaltopellin palasista. Hiekkaisella pihalla saattoi joillakuilla olla hieman varjoa antava puukin. Tuskin kaikissa majoissa edes s\u00e4hk\u00f6\u00e4. Ja viem\u00e4ri\u00e4 ei taatusti. Kuumuuden voi vain kuvitella n\u00e4iss\u00e4 peltih\u00f6kkeleiss\u00e4. Mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuttiin joka tapauksessa omassa ”talossa”. Suurkaupungeissa voi tilanne tietysti olla toinen, mutta kaupungeissa emme k\u00e4yneet.<\/p>\n
Selostukseni nostoista ovat v\u00e4l\u00e4hdyksenomaisia sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Syy siihen on, ett\u00e4 sain kirjoitusteht\u00e4v\u00e4n ex tempore vasta kisojen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4. En seurannut kaikkia nostoja saati tehnyt muistiinpanoja (jotka olisin toki tehnyt kirjoitusteht\u00e4v\u00e4n etuk\u00e4teen tiet\u00e4en). T\u00e4ydelliset tuloksethan on kuitenkin luettavissa toisaalla t\u00e4ss\u00e4 lehdess\u00e4 ja tietysti netiss\u00e4.<\/p>\n
No joka tapauksessa ikinuoret naiset aloittivat nostot keskiviikkona. Suomalaisista ykk\u00f6sveteraaneissa Elina Aalto, kakkosveteraaneissa Vuokko Viitasaari, Seija Turunen, Eila Kumpuniemi, Ritva Vainio, May-Gun Gr\u00f6nholm ja Anne Lehto. Suomen kakkosveteraaninaiset tekiv\u00e4t suururakan saavuttaen kirkkaan pistevoiton 52 pinnalla, piskuisen USA:n tullessa toiseksi 35 pisteell\u00e4.<\/p>\n
Elina Aalto piti kaikkia j\u00e4nnityksess\u00e4, sill\u00e4 kyykyn aloitus 117,5 kiloa suostui hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4sti vasta kolmannella. Penkki hienosti 90 ja vedossa kolme onnistunutta tuloksella 132,5 kg. Yhteens\u00e4 340 kg ja viides sija.<\/p>\n
Pellavap\u00e4inen pikkuj\u00e4ttil\u00e4inen Vuokko Viitasaari n\u00e4ytti sitten muille taivaan merkit. Toisella kyykyll\u00e4 uusi upea maailmanenn\u00e4tys 135,5 kiloa 48-kiloisiin. Penkiss\u00e4 kolme onnistunutta tuloksella 75 kg. Ja aivan kuin t\u00e4m\u00e4 ei viel\u00e4 riitt\u00e4isi, niin t\u00e4m\u00e4 sisupussi k\u00e4det mustelmilla p\u00e4\u00e4tti urakkansa viel\u00e4 kolmeen uuteen maailmanenn\u00e4tykseen. Toisessa vedossa 145 kg ja viimeisell\u00e4 per\u00e4ti 150 kiloa. Tietysti yhteistuloskin 360 kiloa oli uusi ME. Maamme-laulu s\u00e4v\u00e4hdytti kummasti toisella puolen maapalloa. Vuokko oli koko kisojen nostokuningatar voittaen ylivoimaisesti pistekilvan ja sai upean pystin banketissa.<\/p>\n
Turusen Seija teki taattua ty\u00f6t\u00e4 Vuokon kanssa samassa sarjassa. Tulos 85+62,5+100= 247,5 kiloa ja MM-hopeaa.<\/p>\n
Viiskakkosissa Suomen naisnostajien aina sympaattinen, ikinuori Grand Old (?) Lady, Eila Kumpuniemi piti aluksi hieman j\u00e4nnityksess\u00e4 pummaamalla ekakyykyn. T\u00e4m\u00e4 kuulemma on vanha synti, joten ei syyt\u00e4 huoleen. No loppujen lopuksi Eila nosti upeasti ja ihailtavan teknisesti sarjan 85+62,5+117,5=265 kiloa, jolla h\u00e4visi voittajalle vain 12,5 kiloa.<\/p>\n
Kuuskymppisisss\u00e4 Ritva Vainion nostoissa paistoi l\u00e4pi ilmeinen harjoittelemattomuus. Hieman ep\u00e4varmasti tuli sarja 70+37,5+100=207,5 kg ja nelj\u00e4s sija.<\/p>\n
Kuusseiskassa May-Gun Gr\u00f6nholm sit\u00e4 vastoin teki enn\u00e4tyksi\u00e4\u00e4n. Sarja 90+52,5+117,5=260 kg ja niinik\u00e4\u00e4n nelj\u00e4s.<\/p>\n
Laitilan SE-nainen Anne Lehto nosti varmasti sarjan 90+60+135=285 kiloa ja MM-pronssia.<\/p>\n
Selostukseni ei mene kronologisessa j\u00e4rjestyksess\u00e4, vaan ik\u00e4ryhmien mukaan.<\/p>\n
Ykk\u00f6sveteraanien seiskavitonen oli Laitilan riemujuhlaa. Vaikka v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 oli, ettei siit\u00e4 olisi tullut pirunpolskaa. ”Veljeksill\u00e4” Pekka Anttilalla ja Ari Oksasella oli viel\u00e4 nostoja edelt\u00e4v\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yhteens\u00e4 6-7 kiloa ylipainoa. Kyll\u00e4 kasinovieraat ihmetteliv\u00e4t pohjan poikia, jotka helteell\u00e4 jumpperit ja nahkatakit p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ottivat aurinkoa. Viel\u00e4 enemm\u00e4n olisivat ihmetelleet hulluja suomalaisia, jos olisivat n\u00e4hneet Pekun saunassa talvivaatteissa. Ei pahus kuitenkaan suostunut tarjoukseeni hankkia kunnon vasta l\u00f6ylyihin.<\/p>\n
N\u00e4in julmat laihdutukset ovat tietysti aina riskaabeleja. Mutta kokeneet ja kaiken kest\u00e4neet sotaratsut tiesiv\u00e4t tarkalleen mit\u00e4 tekiv\u00e4t. Ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t sarjaansa. Oksasen Ari aloittikin vakuuttavasti kolmella onnistuneella kyykyll\u00e4, tulos 240 kg. Kylm\u00e4\u00e4kin kylmempi hiki tuli kuitenkin Pekun ensimm\u00e4ist\u00e4 kyykky\u00e4 (270) katsellessa. Se painoi eik\u00e4 tullut riitt\u00e4v\u00e4n alas. Jarmovirtasmaista leve\u00e4\u00e4 kyykkytyyli\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n Anttilan toisenkin syvyys n\u00e4ytti olevan nippa nappa katsomosta katsoen, mutta hyv\u00e4ksytty. Mutta kaikesta n\u00e4kyi, ett\u00e4 rauta painoi – ja paljon. Mutta kait se on niin, ett\u00e4 mestarit eiv\u00e4t turhaan ole mestareita. Kolmanteen pantiin sitten kylm\u00e4sti ME-painot 283 kiloa. Ulosp\u00e4in t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytti kaikkein parhaimmalta ja helpoimmalta kyykylt\u00e4, vaikka hyv\u00e4ksyttiin 2-1. ME oli syntynyt. Peku tarvitsikin ehdottomasti t\u00e4m\u00e4n raudan, sill\u00e4 12,5 kiloa huonommalla tuloksella olisi h\u00e4n yhteistuloksessa menett\u00e4nyt maailmanmestaruuden vaa\u00b4alla.<\/p>\n
Oksasen Ari on kova punnertaja ja saikin lajihopeaa 165 kilolla. Peku 160. Anttilan veto 260 sinet\u00f6i sitten MM-kullan yhteistuloksella 702,5 kiloa. Oksanen onnistui vain aloituksessaan 245 ja yhteistulos 650 kiloa noteerattiin viidenneksi.<\/p>\n
Pienen etsiskelyn j\u00e4lkeen saatiin Laitilan ihmemies palkintopallille ja herkistyimme kuuntelemaan toistamiseen Maamme-laulua.<\/p>\n
Ysikympiss\u00e4 Antti Timonen yll\u00e4tti sek\u00e4 itsens\u00e4 ett\u00e4 katselijat helpoilla enn\u00e4tyskyykyill\u00e4\u00e4n. Uusien varusteiden my\u00f6t\u00e4 tuli kyykyss\u00e4 225 kg ja varaa n\u00e4ytti olevan viel\u00e4 reilusti. My\u00f6s penkki 165 ja veto 240 sujuivat mallikkaasti. Yksi harvoista yhdeks\u00e4n onnistuneen noston suorittajista palkittiin kovassa sarjassa yhdeks\u00e4nnell\u00e4 tilalla.<\/p>\n
Komppanianp\u00e4\u00e4llikk\u00f6mme Harri Hagfors l\u00e4hti satasissa kisaan ennakkosuosikkina. Tilanne muuttui pian kuitenkin vakavaksi vain kyykyn aloituksen 275 kiloa onnistuessa. USA:n Scott otti 42,5 kilon keulan. Mutta Harri p\u00e4\u00e4tti taistella. Penkiss\u00e4 toiseksi paras noteeraus 202,5 kg, Scott 195. Harri veti hopean arvoisesti 302,5 kiloa. Viimeinen 312,5 (yhteistuloshopea kiikarissa) kuitenkin putosi sormista ja homma oli selv\u00e4, kyykyss\u00e4 tuli annettua muille liikaa etumatkaa. Pystytukkamajurimme h\u00e4visi pronssin (780 kg) vaa\u00b4alla, mik\u00e4 silminn\u00e4hden oli vanhalle konkarille suuri pettymys.<\/p>\n
Ja sitten isot nuoret veteraanit kehiin. Mahtavalihaksinen Aulis Aalto 125:ssa aloitti pronssin arvoisesti kyykk\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tasarahat 300 kg. 307,5 kilon kyykky j\u00e4i kaivertamaan, sill\u00e4 silminn\u00e4hden k\u00e4vi kyykky syvemm\u00e4ll\u00e4 kuin monella muulla (kuuluisammalla) nostajalla. No loppujen lopuksi ei se kuitenkaan olisi vaikuttanut lopputulokseen. Penkki 222,5 ja sarjan paras veto 310 kiloa. Yhteens\u00e4 832,5 kiloa ja MM-pronssia.<\/p>\n
Raskaan sarjan m\u00f6rss\u00e4reist\u00e4 aloitti Pertti L\u00e4hteenm\u00e4ki onnettomasti. Uudet trikoot eik\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kyykky tarpeeksi syv\u00e4lle, ei l\u00e4hellek\u00e4\u00e4n. Sen j\u00e4lkeen keskittyi Pertti lajimitaliin vedossa, mutta siell\u00e4kin valitettavasti kolme pummia. Laitilan j\u00e4ttil\u00e4inen, Reijo H\u00e4nninen aloitti sensijaan vakuuttavasti 320 kyykyll\u00e4. Penkist\u00e4 kuitenkin ”vain” 190 kg (heikko nen\u00e4). Veto kuitenkin kolmanneksi paras 302,5 kg ja yhteistuloksessa 812,5 kiloa niukasti MM-pronssin arvoisesti.<\/p>\n
Kakkosveteraaneja edusti yksin\u00e4\u00e4n Rauman painonnostaja\/voimanostaja\/hypp\u00e4\u00e4j\u00e4\/juoksija Heimo T\u00f6rm\u00e4 kuusseiskassa. Jalat olivat kunnossa, sill\u00e4 kaikki kyykyt onnistuneita ja viimeisell\u00e4 syv\u00e4lt\u00e4 helppo enn\u00e4tys 170 kg. Kahdensadan kyykk\u00e4\u00e4j\u00e4, kuului katsomosta. Penkki tasan 100 ja vedossa taas oma enn\u00e4tys 180 kg. Yhteens\u00e4 450 kg ja viides sija.<\/p>\n
I\u00e4lt\u00e4\u00e4n vanhat, mutta vetreydelt\u00e4\u00e4n nuoret kolmos- ja nelosveteraanit ottivat Suomeen pistepronssia ja komean pokaalin. J\u00e4nkh\u00e4n ter\u00e4svaari Arvo T\u00f6lli oli laihduttanut seiskavitosiin. 70-vuotias hihittelev\u00e4 korpifilosofi teki yhdeks\u00e4nsiss\u00e4 MM-kisoissaan taas kovaa j\u00e4lke\u00e4. Kyykyss\u00e4 192,5 (lajihopeaa), penkiss\u00e4 vain aloitus 145, jolla kuitenkin reilu lajikulta. Veto my\u00f6s 192,5 ja yhteistuloksella 530 kg MM-hopeaa. Arvo oli kuitenkin nelosveteraanien selv\u00e4sti paras pisteiss\u00e4 ja sai komean muskelipokaalin kotiviemisiksi. Arvo luennoi mielell\u00e4\u00e4n voimanostosta, painonnostosta, ravinnosta, ja oikeastaan mist\u00e4 vain vaikka tuntikausia kaikille, jotka haluavat kuunnella. Kaikki eiv\u00e4t halua. Mutta persoona kaiken kaikkiaan.<\/p>\n
Allekirjoittanut kasikakkosissa alkuhaparoinnin j\u00e4lkeen kyykyss\u00e4 syv\u00e4 ja helppo 165 kg. Penkki normaali 115, jolla my\u00f6s lajipronssia. Toisessa vedossa 180 kg, jossa selk\u00e4 valitettavasti repesi (vanha vaiva). J\u00e4\u00e4pussia selk\u00e4\u00e4n ja kolmatta ei voinut ajatellakaan. Harmi, sill\u00e4 t\u00e4ht\u00e4in olisi ollut lajipronssi vedossakin. 185 olisi riitt\u00e4nyt. Yhteistulos 460 kg ja sill\u00e4 viides sija.<\/p>\n
Mr. Puputti, italiaa suoltava Kaavin kunnan ilopilleri Tapani Puhakka oli tehnyt t\u00e4ydellisen missin painoluokassa. Ysikympiss\u00e4, mik\u00e4 on Tapanin normaalisarja, olisi tullut helposti 4x pronssia. Nyt painoa v\u00e4kisin juomalla 90,7 kg. Nostot sujuivat kuitenkin mallikkaasti, kyykyss\u00e4 170 kg, penkki toisella 132,5 kg ja veto 212,5 kg. Yhteistulos 515 riitti kuitenkin vain seitsem\u00e4nteen sijaan. Maailmanmestaruuden Tapanille Intiassa h\u00e4vinnyt ven\u00e4l\u00e4inen teki saman virheen, paino vain 90,1 kg ja Tapanin kanssa sama tulos. Paitakauppias Tapani yst\u00e4vystyi jokaisen mustan ja valkoisen kanssa ja opetti suomea ja italiaa jokaiselle vastaantulijalle.<\/p>\n
Suomi ja USA taistelivat kunniasta raskaassa sarjassa. Vaasan Raimo Sandelin kyykk\u00e4si hike\u00e4 pyyhkien 202,5 kg, jenkki 210 kg. Jenkki oli kuitenkin onneton punnertaja, vain 115. Raimo otti ekan penkin (130 kg) T-paidalla, koska pient\u00e4 painoa ei saisi penkkipaidalla rintaan kiinni. Toiseen nopeasti penkkipaita p\u00e4\u00e4lle (se olikin urakka, iso mies ja hike\u00e4 miljoona litraa). Toinen penkki 175 l\u00e4hti jo laskussa suoraan kurkkuun. Ei auttanut muuta kuin (Harrin) sormet ruvella kiskoa edelleen paitaa. Lis\u00e4\u00e4 rautaa ja 180 tuli kolmannella komeasti. T\u00e4ll\u00e4 jenkki oli ly\u00f6ty. Raimo veti viel\u00e4 190 kg ja yhteistuloksella 572,5 kiloa kultaa ja liki 40 kiloa eroa jenkkiin. Och s\u00e5 lysnade vi igen till V\u00e5rt Land.<\/p>\n
Kisat p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t bankettiin, johon suomalaiset olivat saaneet ilmaiset liput. Ohjelma koostui naisten varietee- esityksest\u00e4, josta kaikki eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 pit\u00e4neet. Sapuska sit\u00e4 vastoin maittoi. Maanantai ja tiistai olivat vapaap\u00e4ivi\u00e4, jolloin retkeiltiin hieman ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. K\u00e4vimme leijonapuistossa, Sun Cityss\u00e4 sek\u00e4 tietysti safarilla. Safari oli mieliinpainuvin. Erilaisia gaselli\/antilooppilajeja oli parisenkymment\u00e4, seeproja, kirahvilauma, villisikoja, vilaus sarvikuonoista ja virtahevoista ja paljon eksottisia lintuja. Keskiviikkona hikinen kotomatka puolilta p\u00e4ivin, noin vuorokausi matkustusta ja saapuminen ah niin kylm\u00e4\u00e4n Suomeen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"