Well – se ameriikan koitos…<\/p>\n
Se todellinen tosiTV viskoo joskus pient\u00e4 karvaista ihmispoloista niin, ettei meinaa aina rattahilla pysy\u00e4 (hyv\u00e4 kun tiell\u00e4 sent\u00e4\u00e4n). Niin kuin nyt t\u00e4llaista hiljaista h\u00e4m\u00e4l\u00e4ist\u00e4, jota kohtalo partaansa virnutellen retuutteli nauttimaan mualiman parhaitten p\u00f6ydist\u00e4, kuninkaitten ja keisareitten kirkuvista kekkereist\u00e4. Siin\u00e4 se keikisteli kilistellen v\u00e4lkkyvin\u00e4 hohtelevia hopiaprenikoitaan v\u00e4h\u00e4isen raumalaisen diletantinkin rinnuksilla. Kili, kili. Niin somasti kilisi ja pani ett\u00e4. Ik\u00e4\u00e4n kuin t\u00e4ss\u00e4 oltaisiin parempaakin sakkia (b\u00e4ttre folk). Hukuttaen makean juovuttavaan onnentoivotusten suloiseen nirvanaan kaikki kolottavat j\u00e4senet, nitrovetoiset tukkosuonet ja tuskaiset nikamanyrj\u00e4htelyt. T\u00e4t\u00e4k\u00f6 nyt on se paljon mainostettu makia el\u00e4m\u00e4, la dolce vita, mahlaisen menestyksen huumaannuttava hurmio. Silt\u00e4 se ainakin maistui.<\/p>\n
Oli lokakuun kolmannen p\u00e4iv\u00e4n kalifornialaisen er\u00e4maan h\u00e4ik\u00e4isev\u00e4 auringonnousu. Aamun aran uinahteleva ilma maistui ja tuoksui usvaisen pehmi\u00e4lle sametille. Aamun leppoisuus l\u00e4p\u00e4isi hellyydell\u00e4\u00e4n mielen ja kovia kokeneen, raudalla r\u00e4\u00e4k\u00e4tyn, osittain jo pahasti ruosteisen tomumajan. Saaden uskomaan harhaiseen el\u00e4m\u00e4n voittoon ja menestyksen huumaavaan v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyteen t\u00e4n\u00e4kin armon p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n
Sama rentouttavaa autuuttaan jakanut aurinko jatkoi kuitenkin hikil\u00e4\u00e4h\u00e4tt\u00e4jien pyynn\u00f6ist\u00e4 piittaamatta korventavaa ylenpalttista syleily\u00e4\u00e4n, niin ett\u00e4 kaikki Palmu L\u00e4hteittenkin biologinen el\u00e4m\u00e4 hakeutui pikku hiljaa kuka maan alle vilvoittavaan varjoon tai kuka rennosti baaritiskin keinopakkasiin huurteisen \u00e4\u00e4relle. Vain muutama kaarteleva kaljup\u00e4inen kondoomikotka toivoi pikaruuan toivossa viel\u00e4kin tirisev\u00e4mpi\u00e4 ilmoja.<\/p>\n
Jumalauta ei t\u00e4nne maailman toiselle puolelle \u00e4mm\u00e4ilem\u00e4\u00e4n ole tultu. Muutama hassu kilo niskassa ja mies niijailee ujosti kuin n\u00e4ppyl\u00e4naamainen pikkuvinti\u00f6 latotansseissa. T\u00e4nne on tultu kyykk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n, perseell\u00e4 lattiaa pyyhkim\u00e4\u00e4n. Meneek\u00f6 perille? – Juu, juu, mutta kun t\u00e4\u00e4 saatanan puku panee hanttiin. Se ei jotenkin tykk\u00e4\u00e4 meik\u00e4l\u00e4isest\u00e4. Rautakin on niin kevytt\u00e4, mutta toi puku… Joo, joo m\u00e4 meen nyt sinne saamarin kyykkyyn. Mutku toi…, no joo<\/p>\n
Kolme punaista on kuin pahinta plaatua painajaisunien proletariaatin diktatuuria. Kaksi punaista ja yksi valkoinen antaa jo toivoa paremmasta, ehk\u00e4 alkeellinen el\u00e4m\u00e4 sittenkin voittaa. Yksi punainen ja kaksi valkoista, sen kanssa voi jo reilusti el\u00e4\u00e4. Melkein kuin aitoa l\u00e4nsimaista enemmist\u00f6vetoista vientidemokratiaa siis. Se oli sen p\u00e4iv\u00e4n kyykytt\u00e4misdemokratiaa. Mutta se riitti.<\/p>\n
Makaamalla on tehty t\u00e4ss\u00e4 maailmassa suuria ja viel\u00e4kin suurempia ihmeit\u00e4. Ja vaikka ihan uusia ihmisi\u00e4. Penkill\u00e4 makaamalla ja k\u00e4si\u00e4 ojentelemalla on saatu syv\u00e4llisi\u00e4 vastauksia siihen maailmanhistorian t\u00e4rkeimp\u00e4\u00e4n ja polttavimpaan kysymykseen: kuis paljo tulee penkist\u00e4. – No tulihan sit\u00e4. Jos sata kiloa on miehen mitta, niin sitten meik\u00e4l\u00e4inenkin voi kehuskella olevansa jo vaikka ylisuurmies (lehvien kera). Ai, s\u00e4 sait vaan sata kiloa, meik\u00e4 kuule vasta pikkuhiljaa l\u00e4mpenee niiss\u00e4 raudoissa. Kerrankin kun m\u00e4… p\u00e4l\u00e4 p\u00e4l\u00e4, jne.<\/p>\n
Gravitaatio on maailmankaikkeuden nelj\u00e4st\u00e4 perusvuorovaikutuksesta ylivoimaisesti heikoin. Oikeastaan Suhteellisuusteorian mukaan ei se ole edes mik\u00e4\u00e4n ”voima”, vaan selittyy paikallisavaruuden geometriamuutoksilla silloin, kun paikalla on inertiaa (lepomassaa) tai vaihtoehtoisesti ekvivalenssiperiaatteen mukaisesti suurta kiihtyvyytt\u00e4. Ja sen huomaa. Ei tarvitse olla kuin esim vaivaiset 187,5 kiloa rautaa py\u00f6rim\u00e4ss\u00e4 lattialla siin\u00e4 jaloissa, niin siit\u00e4h\u00e4n se ponnahtaa hups osaavissa k\u00e4siss\u00e4 yks kaks yl\u00f6s. Tuskin kerke\u00e4\u00e4 huomaamaankaan kuin jo n\u00e4ytell\u00e4\u00e4n valkoisia lappuja ja hurrataan p\u00e4\u00e4lle niin maan perusteellisesti kuin paremmassakin sirkusnumerossa. Kyll\u00e4 mun mielest\u00e4 saisi voimanostossakin keksi\u00e4 jotain v\u00e4h\u00e4n raskaampaa touhua. Tulis ees hiki joskus. Niin s\u00e4ieteorioiden mukaan tietysti gravitaation heikkous selittyy sill\u00e4, ett\u00e4 gravitaatiota ”vuotaa” toisiin braaneihin. N\u00e4inh\u00e4n siin\u00e4 on tietysti t\u00e4ytynyt k\u00e4yd\u00e4. Ei se muuten olisi niin kepe\u00e4lt\u00e4 tuntunut.<\/p>\n
Illan musta pimeys sy\u00f6ksyy odottamatta p\u00e4\u00e4lle kuin hiilenkarhea puuma toisen hiilenkarhean puuman p\u00e4\u00e4lle. Urbaani viidakko alkaa kurnahdella, p\u00e4ristell\u00e4, kolistella, vinkua, t\u00f6r\u00e4hdell\u00e4 ja paukahdella omintakeisella teknotyylill\u00e4\u00e4n, syk\u00e4hdellen suinp\u00e4in sinne t\u00e4nne mielt\u00e4 ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 vailla. Mutta v\u00e4s\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 voimanostajaa kaikki t\u00e4m\u00e4 ei koske. Ei alkuunkaan. H\u00e4n rimpuilee tuskissaan viel\u00e4 kauan pikkutunneille lakanoitten v\u00e4liss\u00e4 aina ja aina ja viel\u00e4 ja viel\u00e4kin suurempien rautojen kimpussa. Aina hamaan aamuisen armahtavaan nirvanaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"