![\"Lentokent\u00e4lt\u00e4\"](\"http:\/\/www.raumanydinvoima.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/10\/eka-570x426.jpg\" "\\"Lentokent\u00e4lt\u00e4\\"")
\nIn roles:<\/u>
\nHeimo\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026Heimo T\u00f6rm\u00e4
\nJoppe\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026Jorma Roininen
\nMalka\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026Heikki Malkavaara
\nMr. T.Puhalione\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026Tapani Puhakka
\nMr. Samma H\u00e4r\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026\u2026Voitto Ahopelto<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n vuoden Veteraanien Voimanoston MM-kisat pidettiin kaukaisessa Kanadassa kyl\u00e4ss\u00e4 nimelt\u00e4 St.Catharines Ontariossa. T\u00e4m\u00e4 kaupunki\/kyl\u00e4 sijaitsee noin 25 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kuuluisilta Niagaran Putouksilta. T\u00e4m\u00e4n yleisselostuksen j\u00e4lkeen antaa Rauman kolmen koon KKK-jengi (kolme kovaa kalkkista) erikseen selostuksensa omista nostoistaan.<\/p>\n
Vastakohtien Kanada<\/h4>\n
Kanada n\u00e4ytt\u00e4ytyi suomalaiseen silm\u00e4\u00e4n sek\u00e4 r\u00e4hj\u00e4isen\u00e4 pikkukaupunkimilj\u00f6\u00f6n\u00e4 ett\u00e4 modernina suurkaupunkimaana. Kun viiden miehen seurueeseemme kuului mm. Signore T. Puhalione Kaavilta, pystyi h\u00e4n rakennustarkastajan ominaisuudessa kommentoimaan sik\u00e4l\u00e4ist\u00e4 rakennustyyli\u00e4 (lue: tyylitt\u00f6myytt\u00e4). Taloja oli sikin sokin, kaikki eri tyylisi\u00e4, useimmat r\u00e4hj\u00e4isi\u00e4 viritelmi\u00e4 ja kaikissa mauton lautaa j\u00e4ljittelev\u00e4 muovip\u00e4\u00e4llyste. Mutta pihalla sitten viimeisen p\u00e4\u00e4lle uudet isot muskelikaarat. Toista \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t\u00e4 edustivat sitten Toronton mahtavat pilvenpiirt\u00e4j\u00e4t. Amerikan pikkuserkku on alkanut ahkerasti matkimaan Manhattanilaista taivaita hipovaa \u00f6kyrakentamista, jolla pankit ja suuryritykset haluavat n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on mill\u00e4 m\u00e4ll\u00e4t\u00e4. Kanadan ilmasto (ainakin siell\u00e4 miss\u00e4 olimme) on aika pitk\u00e4lle Suomen ilmaston tuntuinen. Saapuessamme oli pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 eritt\u00e4in l\u00e4mmint\u00e4, sitten alkoivat vesisateet ja tosi koleat ilmat, kunnes sitten taas seuraavasta alkuviikosta alkoivat aurinkoiset, kuumat p\u00e4iv\u00e4t. Mutta syksy oli selv\u00e4sti tulossa kauniin ruskan kanssa vaahteroiden maahan.<\/p>\n
Auto lentokent\u00e4lt\u00e4<\/h4>\n
Etuk\u00e4teen viisaina olimme jo Suomesta tilanneet valmiiksi auton Toronton lentokent\u00e4lle. Auto oli sik\u00e4likin tarpeen, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 viiden miehen erillisseurue, Heimo, Joppe, Hessu, Kaavin italiaa suoltava Puhalione sek\u00e4 Yl\u00f6j\u00e4rven kieliguru ja maailmanmatkaaja Mr. Samma H\u00e4r j\u00e4i kisojen j\u00e4lkeen viel\u00e4 muutamaksi p\u00e4iv\u00e4ksi Kanadaan ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 tutkaamaan. Autona meill\u00e4 oli uudenkarhea 7-hengen Dodge Van ja kilometrej\u00e4 loppujen lopuksi tuli l\u00e4hes tuhat. Kun kisakaupungista oli vain noin 25 km Niagaran Putouksille, k\u00e4vimme siell\u00e4 my\u00f6s kisaviikolla useana iltana kuskaten muitakin halukkaita ihmettelem\u00e4\u00e4n n\u00e4it\u00e4 ihmeit\u00e4.<\/p>\n
Suomalaiset rupusakkia<\/h4>\n
Lento Helsingist\u00e4 Chicagon kautta Torontoon kesti niin kauan, ett\u00e4 kent\u00e4ll\u00e4 olimme vasta puoleny\u00f6n j\u00e4lkeen. Vaikka olimme s\u00e4hk\u00f6postitse varmistelleet, ett\u00e4 saisimme auton noin my\u00f6h\u00e4\u00e4n (byroo meni kiinni keskiy\u00f6ll\u00e4) niin perhosia oli vatsassa pel\u00e4tess\u00e4mme, ett\u00e4 joutuisimme eka y\u00f6n viett\u00e4m\u00e4\u00e4n lentokent\u00e4ll\u00e4 (kun viel\u00e4 lento Chicagosta oli reilusti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4). Autonsaanti sujui kuitenkin ongelmitta ja pienien moottoritiepiruettien j\u00e4lkeen l\u00f6ysimme oikean tien kohti St.Catharinesia. Hotelliin saavuttuamme odotti meit\u00e4 taas pikku yll\u00e4tys. Kisahotellista ei l\u00f6ytynyt varauksia. Selvisi, ett\u00e4 porukat oli jaettu kahteen hotelliin ja ett\u00e4 menisimme tarkistamaan toisesta sisarhotellista noin 3-4 kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyisik\u00f6 meille kortteeria. R\u00e4ttiuupuneina keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 sitten saimmekin huoneet t\u00e4st\u00e4 toisesta motellista. Me olimme sik\u00e4li onnekkaita, ett\u00e4 meill\u00e4 oli sent\u00e4\u00e4n bensaratsu mill\u00e4 liikkua, muut suomalaiset (jotka olivat saapuneet jo aiemmin) joutuivat reissaamaan v\u00e4li\u00e4 taksilla. T\u00e4ss\u00e4 kohden her\u00e4\u00e4kin aina ja uudestaan sama ja i\u00e4nikuinen ihmettelyn aihe, joka toistuu l\u00e4hes jokaisella ulkomaan kilpailumatkalla: miksi suomalaiset katsotaan aina rupusakiksi, jota saa vapaasti potkia p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja heitell\u00e4 sinne sun t\u00e4nne mustalaisten lailla. Saman maksamme kuin muutkin ja IPF:n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen pakkoasumisesta kisahotellissa pit\u00e4isi ehdottomasti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 my\u00f6s P\u00c4\u00c4SYN t\u00e4h\u00e4n kisahotelliin. No ei se mit\u00e4\u00e4n, motelli oli sitten asumiseen aivan OK. Ja meill\u00e4h\u00e4n olivat nuo hevosvoimat k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4, muiden piti kyt\u00e4t\u00e4 kisaj\u00e4rjest\u00e4jien aluksi perin huteroista sukkulaliikennett\u00e4 motellin ja kisahotellin v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4 ei ole m\u00e4rk\u00e4 sauna<\/h4>\n
Motellissa, johon suomalaiset oli sijoitettu, oli mukava saunaosastokin. Suomalaiskansalliseen tapaan l\u00e4hdimme tietysti heti ekana iltana kylp\u00f6m\u00e4\u00e4n. Saunaosastolla oli h\u00f6yrysauna, kuumavesiallas, normaalialtaan vierell\u00e4 pieni puinen lautakoppi, jota sanottiin saunaksi ja viel\u00e4 ulkona uima-allas. Aikamme kaikki kokeiltuamme totesimme, ett\u00e4 suomalaisethan eiv\u00e4t saunassa istu ilman, ett\u00e4 heitet\u00e4\u00e4n l\u00f6yly\u00e4. Mutta mink\u00e4\u00e4nlaista kippoa vedenheittoon ei meinannut l\u00f6yty\u00e4. Vihdoin kaivoimme jostain roskiksen ja se t\u00e4ynn\u00e4 vett\u00e4 alkoi l\u00f6ylysaunominen jo luistaa. Aikamme l\u00f6ylytelty\u00e4mme kuului ovelta kaameata karjuntaa. Saunassa oli nimitt\u00e4in ihan oikea saunamajuri pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 j\u00f6\u00f6t\u00e4. H\u00e4n alkoi karjua meille, ett\u00e4 emmek\u00f6 me hullut tied\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on s\u00e4hk\u00f6sauna. Kiuas menee rikki ja koko sauna piloille jos kiville heitt\u00e4\u00e4 vett\u00e4. Huuli py\u00f6re\u00e4n\u00e4 kuuntelimme \u00e4ij\u00e4n r\u00e4hin\u00e4\u00e4. Teki mieli sanoa, ett\u00e4 tule \u00e4ij\u00e4 Suomeen katsomaan, meill\u00e4 on noin 4 miljoonaa s\u00e4hk\u00f6kiuasta, joihin heitet\u00e4\u00e4n joka ilta vett\u00e4 ja paljon. Pidimme kuitenkin m\u00f6lyt mahoissamme ja lopetimme l\u00f6ylynheiton. Seuraavana iltana oli saunan ovessa isoin kirjaimin vakavat varoitukset: THIS IS NOT A WET SAUNA. Sitten seurasi teksti\u00e4, ett\u00e4 pienenkin vesim\u00e4\u00e4r\u00e4n heitto kiukaalle on ehdottoman jyrk\u00e4sti kielletty\u00e4 ja ett\u00e4 jos niin teht\u00e4isiin menisi kiuas heti rikki ja koko sauna piloille. Ett\u00e4 silleen ukaasia suomipojille.<\/p>\n
Hagforsin Harrin syntt\u00e4rit<\/h4>\n
Matkanjohtajamme Harri oli kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4nyt 50 vuotta. Mr. Puhalione oli teett\u00e4nyt erikoisT-paidan syntt\u00e4rin kunniaksi, johon T-paitaan sitten kaikki h\u00e4nen tuttunsa kisoissa raapustivat nimens\u00e4. Tarjosimme porukalla syntt\u00e4risankarille sapuskat l\u00e4heisess\u00e4 pihvipaikassa. Kun viel\u00e4 sankari sai p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4 komeat (pukin?)sarvet, oli kaikilla hauskaa kuin Putte-Possun juhlissa.<\/p>\n
Paattiretkell\u00e4 Niagaralla<\/h4>\n
Niagaran putoukset ovat maineensa veroinen n\u00e4ht\u00e4vyys ja koettavuus, k\u00e4yh\u00e4n niit\u00e4 katsomassa vuosittain 10 miljoonaa turistia. Kanadan puoleinen Horse Shoe putous on suurempi ja uljaampi, kun taas Jenkkipuolella on hieman lyhyempi, mutta sekin vallan vaikuttava putous. Kanadan ja USAn raja kulkee keskell\u00e4 jokea. Kanadan puolella j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n paattiretki\u00e4 aivan Horse Shoen kuohujen keskelle ja t\u00e4m\u00e4 reissu oli todella el\u00e4mys. Valtavat vesimassat vy\u00f6ryiv\u00e4t korkeuksista p\u00e4\u00e4tyen vihmovaan sateeseen ja sumuun (ja auringon pilkahdellessa olivat sateenkaaret komeat). Kaikille oli annettu muoviset sadevaatteet, mutta niist\u00e4 huolimatta kastuivat katselijat surkeasti. Vaikka kuinka tiet\u00e4\u00e4 maapallon vesien kiert\u00e4v\u00e4n keh\u00e4\u00e4 yl\u00f6s-alas, on outo tunne, ett\u00e4 mist\u00e4 pirusta sit\u00e4 vett\u00e4 piisaa ja niin paljon. Mr. Puhalionen mukaan kuulemma viime viikolla tuli yht\u00e4 paljon, ja edellisen\u00e4 ja viel\u00e4kin edellisemp\u00e4n\u00e4 viikkona ja viel\u00e4kin\u2026.ihan tuhat vuottakin sitten ja aina yht\u00e4 paljon. Kyll\u00e4 siin\u00e4 meni suomipojan p\u00e4\u00e4 py\u00f6r\u00e4lle. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 maanp\u00e4\u00e4lt\u00e4 vierest\u00e4 katsoen virtasi joka sekunti valtavia vesimassoja alas jokeen. Wau!<\/p>\n
Intiaanimummon motellissa<\/h4>\n
Kisojen p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 l\u00e4ksimme reissaamaan ja ensiksi tietenkin suoraan Putouksille. P\u00e4iv\u00e4 oli pilvinen ja kolean sateinen, joten paattireissulta ja n\u00e4k\u00f6tornilta tultua jo puolenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen p\u00e4\u00e4timme majoittua johonkin motelliin. Mr. Puhalione sanoi, ett\u00e4 sen pit\u00e4\u00e4 olla hianoa. Motelleja on Niagaralla pilvin pimein ja me suunnistimme tietenkin komealta kalskahtavaan motelliin nimelt\u00e4 Cadillac Motel. Motelli oli p\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in liev\u00e4sti sanottuna r\u00e4hj\u00e4isen n\u00e4k\u00f6inen ja meinasimme, ett\u00e4 kuinkahan t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4y. Vastaanottokopperossa meid\u00e4t otti sitten vastaan hyvin iloinen intiaanimummo ja vaikka pojat puhuivat suomea, niin kaikki ymm\u00e4rsiv\u00e4t toisiaan (Mr Puhalione: \u201dt\u00e4m\u00e4h\u00e4n on ihan intiaanin n\u00e4k\u00f6inen mummo\u201d, johon mummo: \u201dyes I am an indian\u201d). Motelli ilmoitteli, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on great rates (ja toisella puolella great rats). No intiaanimummon hinnat olivatkin tosi great: verolla 57 dollaria huoneelta. Hirvittelimme, ett\u00e4 mink\u00e4laiseenhan murjuun jouduimme. Mutta yll\u00e4tys, yll\u00e4tys, huoneet olivatkin suuria ja siistej\u00e4, jokainen varustettuna kahdella valtavalla kingsize vuoteella, telkat,j\u00e4\u00e4kaapit,mikrot,kylpp\u00e4rit ja muut kalusteet aivan OK. Kun ilma oli kurja, vietettiin sy\u00f6nnin j\u00e4lkeen iltaa k\u00e4mp\u00e4ss\u00e4 marjamehua maistellen. Kun intianimummo ajatteli, ett\u00e4 poikien pit\u00e4\u00e4 (suomalaisina) saada l\u00e4mpim\u00e4t olot, paahtoi rautainen s\u00e4\u00e4t\u00f6\u00e4 vailla oleva patteri tulikuumana. Kun illan mittaan tunnelma tiivistyi kuumaksi my\u00f6s akselilla Darwin\/apinat\/ufot, puuttui suomipojilta vain vasta n\u00e4ist\u00e4 l\u00f6ylyist\u00e4.<\/p>\n
Patikkaretkell\u00e4 luonnonpuistossa<\/h4>\n
Jo etuk\u00e4teen oli v\u00e4h\u00e4n katsottu paikkoja, joissa k\u00e4visimme. P\u00e4iv\u00e4n ohjelmassa oli patikkaretki maaseudulla. Muutama kymmen kilsaa ajelimme Kanadan maaseutua, mik\u00e4 oli t\u00e4ll\u00e4 kohtaa t\u00e4ynn\u00e4 viiniviljelmi\u00e4. Viinill\u00e4 n\u00e4emm\u00e4 rikastuu, koska k\u00e4mp\u00e4t olivat sen mukaisia. Kun edellinen p\u00e4iv\u00e4 oli satanut aamusta iltaan, oli merkattu savinen luontopolkumme aivan kurassa. Siit\u00e4 huolimatta taitelimme pystyss\u00e4 mukamas 5 kilometrin polun. Mukamas, sill\u00e4 kilsoja tuli varmasti yli kymmenen, suomipoika taisi eksy\u00e4 jossain vaiheessa suuren maailman poluilla, kun polut olivat v\u00e4h\u00e4n ep\u00e4selv\u00e4sti merkittyj\u00e4. Ei siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, reissu oli hieno, oli monenmoista maisemaa, synkk\u00e4\u00e4 kuusimets\u00e4\u00e4, lehtipuumetsi\u00e4 ja aukeita, villiomenapuita valtoimenaan ja polku meni vaihtelevasti jyrk\u00e4sti yl\u00f6s-alas. Kun taivaskin selkeni, virtasi hiki valtoimenaan. No mutta mit\u00e4s se voimanostajalle vaikuttaa.<\/p>\n
\u00c4lk\u00e4\u00e4 menk\u00f6 Hamiltonin kautta Cambridgeen (\u00e4lk\u00e4\u00e4k\u00e4 yleens\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kautta)<\/h4>\n
Mr. Samma H\u00e4r oli jostain l\u00f6yt\u00e4nyt Lions Safarin esitteen ja sinne p\u00e4\u00e4timme seuraavaksi suunnistautua. Tie meni loputtoman tuntuisesti Hamiltonin r\u00e4hj\u00e4isen suurkaupungin l\u00e4pi ja kuin ihmeen kaupalla osuimme oikealle tielle, joka veisi Safaripuistoon. Muutaman kilsan harhaan ajeltuamme kyseli Joppe er\u00e4\u00e4st\u00e4 talosta ik\u00e4t\u00e4tilt\u00e4 tiet\u00e4 Safarille. Osoittautui, ett\u00e4 olimme k\u00e4\u00e4ntyneet liian aikaisin. 10 kilsaa takaisin ja isoa tiet\u00e4 eteenp\u00e4in. Safarialueelle saavuimme klo 4 pm, jolloin puisto meni juuri kiinni. Ei kun kortteerinhakuun. Saavuimme sitten Cambridgen kaupunkiin ja alkoi vimmattu motellin\/hotellin etsint\u00e4. Ainakin tunti py\u00f6rittiin katuja ristiin rastiin, ei ensimm\u00e4ist\u00e4k\u00e4\u00e4n majapaikkaa. Tuskastuneena k\u00e4\u00e4nsin kaarani paria pys\u00e4k\u00f6ity\u00e4 poliisiautoa kohti ja kyselin tiet\u00e4 johonkin\/mihinvaan motelliin. Ohjeen mukaan py\u00f6rimme viel\u00e4 ainakin puoli tuntia, kunnes helpotukseksi n\u00e4kyi motellin kyltti. Eikun majoittumaan. Pienen iltaeineksen j\u00e4lkeen unten maille.<\/p>\n
Leijonasafarilla<\/h4>\n
Aamulla sitten pikaisen m\u00e4kk\u00e4riaamiaisen j\u00e4lkeen (jota sit\u00e4kin piti etsi\u00e4 kissojen koirien avulla) suunnistimme Dodgemme keulan kohti Safaripuistoa. Safarille saavuimme sopivasti kymmeneksi, jolloin puisto aukeni. Kiersimme omalla autolla l\u00e4pi tosi laajan puiston. Eri el\u00e4inlajeja oli esitteen mukaan yli 100. Vaarallisimpien el\u00e4inten luo saavuttiin ensinn\u00e4kin aitausten sis\u00e4puolelle ja joka puolella oli varoituskylttej\u00e4, ett\u00e4 ovet ja ikkunat oli ehdottomasti pidett\u00e4v\u00e4 kiinni. Mr. Samma H\u00e4rh\u00e4n ei t\u00e4t\u00e4 uskonut, vaan sojotteli valtavaa putkeaan ikkunasta ulos. Pian kaikui kova\u00e4\u00e4nisest\u00e4 kuitenkin tiukka k\u00e4sky ikkunan kiinnipit\u00e4misest\u00e4. Koko paikka oli t\u00e4ynn\u00e4 vartioautoja, jotka kytt\u00e4siv\u00e4t niin el\u00e4imi\u00e4 kuin niit\u00e4 p\u00e4llistelevi\u00e4kin. Pala nousi kurkkuun kun nuori leijona hyvin vihaisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 l\u00f6ntysteli autoa p\u00e4in, kiersi sitten kuitenkin auton ymp\u00e4ri ja tallusteli lauman komeaharjaisen johtajan (ilmeisesti is\u00e4ns\u00e4) luo ja molemmat kellahtivat sel\u00e4lleen ruohikkoon p\u00e4iv\u00e4\u00e4 paistattelemaan. Toisessa paikassa nuori gepardi otti muutaman spurtin ja kohta oli vartioauto paikalla ja tilanne rauhoittui. Valtavia olivat my\u00f6s sarvikuonot, kirahvit, jakkih\u00e4r\u00e4t ja biisonit. Puistossa ei ollut el\u00e4imi\u00e4 vain yksi\/kaksi kappaletta lajiaan, vaan kunnon populaatioita laajalla alueella. Ja apinat tapansa mukaan hyppiv\u00e4t autojen katoilla sapuskaa kerj\u00e4ten ja strutsit tulivat n\u00e4ykkim\u00e4\u00e4n kuvajaisiaan autonlasista. Safari kaikkineen oli onnistunut retki ja pikseleit\u00e4 paloi paljon sill\u00e4 reissulla. Onnea meill\u00e4 oli sik\u00e4li, ett\u00e4 10.lokakuuta pantiin paikka kiinni talveksi.<\/p>\n
Torontoon ja CN-Toweriin<\/h4>\n
Sitten auton keula kohti suurkaupunki Torontoa. L\u00e4hes jenkkim\u00e4isen valtavat freewayt johdattivat meid\u00e4t kaupungin syd\u00e4meen ja kohti m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4t\u00e4mme eli maailman korkeimmaksi ihmisen tekem\u00e4ksi n\u00e4k\u00f6alapaikaksi v\u00e4itetty\u00e4 CN-Tornia. Liput ostettiin niin yl\u00f6s kuin mahdollista ja pari hissi\u00e4 vei meid\u00e4t yli 450 metrin korkeuteen. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 n\u00e4kyi hyvin jenkkityylin apinointi. Erikokoista, erikorkuista ja eri arkkitehtuurista pilvenpiirt\u00e4j\u00e4\u00e4 sojotti allamme kasoittain. Yhdess\u00e4 paikassa tornia oli tehty lasilattia ja alla pelkk\u00e4\u00e4 ilmaa maahan saakka. Kun asiaan alkoi uskoa (ettei lasi s\u00e4ry) uskaltautui jo vaikka hyppim\u00e4\u00e4n lasin p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n
Viimeisen kortteerin hakuun<\/h4>\n
Kun p\u00e4iv\u00e4 oli jo pitk\u00e4ll\u00e4 ja aurinko porotti kuumana, p\u00e4\u00e4timme l\u00e4hte\u00e4 tutkailemaan ensin reitti\u00e4 lentokent\u00e4lle ja sen j\u00e4lkeen etsim\u00e4\u00e4n kortteeria. Parit ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset kiemurat highwaylla ja l\u00f6ysimmekin kent\u00e4lle johtavan tien. Tarkistimme auton j\u00e4tt\u00f6paikan seuraavaksi p\u00e4iv\u00e4ksi ja suunnistimme kortteerinetsint\u00e4\u00e4n. Tilanne oli p\u2026mainen. Suuren tien vasemmalla puolella n\u00e4kyi hotelleja, mutta mites sinne menet. Yleens\u00e4kin suuret tiet ovat hankalia, jollet juuri k\u00e4\u00e4nny oikeasta kadusta ulos, joudut ajamaan parikymment\u00e4 kilsaa edes p\u00e4\u00e4st\u00e4ksesi ymp\u00e4ri. N\u00e4in k\u00e4vi meillekin. Vihdoin p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme pois moottoritielt\u00e4 pienemm\u00e4lle kadulle alkoi hillit\u00f6n unipaikan etsint\u00e4. Varmaan kymmeness\u00e4 hotellissa tarjottiin eioota (lentokent\u00e4n l\u00e4heisyys). P\u00e4iv\u00e4 oli kuuma, miehet v\u00e4syneit\u00e4. Vihdoin n\u00e4kyi kauempana yksi Holiday Inn. Sanoin kavereille, ett\u00e4 en aja en\u00e4\u00e4 metri\u00e4k\u00e4\u00e4n ja nyt ei edes kysyt\u00e4 hintaa, vaan vaaditaan huoneita. Aluksi tuli eioota t\u00e4\u00e4lt\u00e4kin. Aikamme sadateltuamme alkoi \u00e4ij\u00e4 kuitenkin r\u00e4pl\u00e4t\u00e4 konettaan ja sanoi, ett\u00e4 voisi l\u00f6yty\u00e4 pari huonetta, mutta joissa olisi vain yksi kingsize peti. Mutta meit\u00e4h\u00e4n oli 5. No sitten puhumalla saimme yhteen huoneeseen lis\u00e4petin. Helpotus oli suuri ja sen kunniaksi otettiin tien toisella puolen kunnon well done pihvit. Unta kaaliin ja aamulla sapuskan j\u00e4lkeen suoraan kent\u00e4lle ja autonluovutukseen.<\/p>\n
Kotomatka<\/h4>\n
Boarding pass:it olisi pit\u00e4nyt itse l\u00e4pytell\u00e4 automaatista. Sanoin valehdellen t\u00e4tille, ett\u00e4 ei me suomipojat osata ja t\u00e4ti itse l\u00e4pytteli sitten dokumentit meille. Varmaan kymmenen tsekkauspisteen kautta vihdoin kansainv\u00e4liselle puolelle (Torontossa oli jo jenkkil\u00e4isten maahantulotsekkaus!!). Aikaa oli kosolti, pienet murkinat ja kohti Chicagoa ja sielt\u00e4 vihdoin Helsingin koneeseen. Y\u00f6t\u00e4 vasten lento ja tuloksettomat yritykset saada edes pienest\u00e4 unen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kiinni. Ja Helsingist\u00e4 bussissa torkkuen Raumalle. Kyll\u00e4 matkailu on ihanaa kun viel\u00e4 selvi\u00e4isi aikaerostakin. Allekirjoittaneelle n\u00e4m\u00e4 olivat \u201duran\u201d viimeiset kansainv\u00e4liset kisat, joten arrivederci powerlifting (tai no 70-vuotiaana voi sitten taas kattella).<\/p>\n
Heimon kertomus<\/h3>\n
L\u00e4mmittelytila ja kilpailupaikka vaikuttivat toimivilta. Kyykyn l\u00e4mmittely sujui aivan normaalisti mutta isommat raudat kertoivat, ett\u00e4 aivan t\u00e4ydess\u00e4 iskussa nostaminen ei ole. Aloituspainon pudottaminen osoittautui oikeaksi, kun ensimm\u00e4inen nosto onnistui nihke\u00e4sti. Tosin kolme valkoista tuomareilta on aina hieno kokemus. Toinen nosto 180 kg:ll\u00e4 sujui selv\u00e4sti rutinoidummin, vaikka huoltajat pudistelit p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n syvyyden suhteen. Tuomarit n\u00e4yttiv\u00e4t j\u00e4lleen kolme valkoista. Viisi kiloa lis\u00e4\u00e4 osoittautui ylivoimaiseksi, vaikka nousikin r\u00e4pelt\u00e4en yl\u00f6s kolmen punaisen palleron saattelemana. Sijoituksena tulostaulu n\u00e4ytti nelj\u00e4tt\u00e4 sijaa 10 kg japanialaiselle j\u00e4\u00e4neen\u00e4. Vedon l\u00e4mmittelynostot onnistuivat teknisesti varsin ailahtelevasti. Aloitus 185 kilolla nousi mukavasti, vaikka rauta painoi kohtuuttomasti. Toiseen nostoon lis\u00e4sin 7,5 kiloa, jonka uskoin kykenev\u00e4ni taltuttamaan. Tulostaulun kertomana huollosta tuli tieto, ett\u00e4 kyseinen lastaus on taltutettava, jos aion taistella kolmannesta sijasta. Ymp\u00e4rist\u00f6 h\u00e4ipyi tajunnasta, kun valmentajani, oppien mukaisesti poistuin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n l\u00e4mmittelytilan ulkopuoliselle k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle. Nyt oli aika ker\u00e4t\u00e4 harjoitusten my\u00f6t\u00e4 ker\u00e4tyt voimat ja tekniikka paketiksi, jolla 192,5 kg kesytet\u00e4\u00e4n. Nosto tuntui paremmalta kuin aloitus, vaikka yksi tuomareista tarjosikin punaista. T\u00e4ss\u00e4 lyhyt tiivistelm\u00e4 omista nostoista ja koko kisatapahtumasta. Kisa MM- tasolla ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa toi jonkun verran perhosia vatsaan. Kova paikka oli jo puntarilla, mutta siit\u00e4 selvittiin lopulta. Tuskinpa sill\u00e4 suurempaa vaikutusta kisaan oli, jos oli niin kyykkyyn saattoi vaikuttaa ainakin henkisesti. L\u00e4mmittely sujui omasta mielest\u00e4 suht. hyvin, ja kisaj\u00e4nnitys jotenkin lieveni. Ykk\u00f6snostoon kyykyss\u00e4 varmat 185 kg helposti, toiseen tasaluku 200 kg, ja taululle 3 valkoista valoa. K\u00e4rkinostajat meniv\u00e4t kaukana edess\u00e4, ja laitoin 3 nostoon 215kg,no ei tullut t\u00e4ll\u00e4 kertaa,210kg olisi ollut oikea paino tilanteeseen. Siit\u00e4 sitten penkin l\u00e4mmittelyyn ,tavoite etuk\u00e4teen 150 kg itse kisassa. Eka nostossa k\u00e4ytin l\u00f6ysemp\u00e4\u00e4 penkkipaitaa tuloksen varmistamisen kannalta. Landvikin Pekun paidalla nosto onnistui helposti kolmen valkoisen pallon muodossa, ja 135kg oli voitettu kanta. Siit\u00e4 oli helppo jatkaa 140kg tankoon, ja penkkipaidan vaihtoon. Sekin sujui nopeasti, itse Hailen toimiessa p\u00e4\u00e4lle p\u00e4sm\u00e4rin\u00e4. Valkoista j\u00e4lleen koko rivist\u00f6. Kolmanteen kunnon korotus 150 tauluun, ja onnistunut nosto j\u00e4lleen. Ehk\u00e4 pieni vara j\u00e4i mutta omaan tasoon mukiinmenev\u00e4 tulos. En\u00e4\u00e4 veto j\u00e4ljell\u00e4. L\u00e4mmittelyss\u00e4 tuntui pikkasen tahmealta, mutta kaikki peliin mit\u00e4 kropasta l\u00f6ytyy.200kg ensimm\u00e4iseen nostoon ja lavalle, suht helppo aloitus Lopuksi haluan kiitt\u00e4\u00e4 mainioita joukkuetovereita hienosta kisamatkasta. Jo etuk\u00e4teen olin uumoillut, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 kisat saavat sitten j\u00e4\u00e4d\u00e4 \u201durani\u201d viimeisiksi MM-kisoiksi. Siksi oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 olla t\u00f6pp\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kalkkiviivoilla. Eli oli nostettava takuuvarmasti niin ja sellaisia painoja, ett\u00e4 tulos tulee varmasti (etenkin kyykyss\u00e4).<\/p>\n L\u00e4ht\u00f6kohdat kisoihin olivat totaalisesti erilaiset kuin edellisiss\u00e4 MM-kisoissani huippuvuonna 2008, jolloin kaulaan ripustettiin hopeaa. Monien leikkausten ja vastoink\u00e4ymisten takia oli harjoittelu ollut lyhyit\u00e4 p\u00e4tk\u00e4t\u00f6it\u00e4 silloin t\u00e4ll\u00f6in. Kauhua aiheutti my\u00f6s varustepuoli. Olin kev\u00e4\u00e4n SM:iss\u00e4 nostanut 74-sarjassa. Kun MM:iss\u00e4 kuitenkin oli pakko nostaa 83-sarjassa, olin ep\u00e4toivoisesti yritt\u00e4nyt saada elopainoa nousemaan. Viel\u00e4 viimeisiss\u00e4 kisoissa Raumalla viikkoa ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 oli painoa \u201dvain\u201d yli 77 kiloa. MM-pelipaikalla n\u00e4ytti sitten vaaka v\u00e4h\u00e4n yli 79 kiloa, jolla olin kuitenkin porukan kevein. Varusteet, joilla olin nostanut, eiv\u00e4t yksinkertaisesti mahtuneet p\u00e4\u00e4lle. Tai mahtuivat juuri ja juuri, mutta nostaa ei voinut.<\/p>\n Ei auttanut muuta kuin ottaa lusikka kauniiseen k\u00e4teen. Uuden vetopuvun tilasin Metallilta. Liian pieni totesin jo Rauman kisassa. Runsaan viikon venytysk\u00e4\u00e4n ei auttanut. Vanha 20 vuotta vanha vetopuku sai kelvata. Vaikka se oli tiukka, oli se kangasta mik\u00e4 venyy ja paukkuu eli ei mit\u00e4\u00e4n potkua nostoon. Kyykkypuku oli hankalampi tapaus. Vaikka pidensin olkaimia, ei kyykk\u00e4\u00e4misest\u00e4 tullut mit\u00e4\u00e4n. Rauman kisoissa tuli viimeisell\u00e4 takkuisesti 157,5 kiloa. En uskaltanut ottaa riski\u00e4 tuloksetta j\u00e4\u00e4misest\u00e4. Niinp\u00e4 lainasin pikku-Malkan (Mikko) pukua, mik\u00e4 taas oli auttamattoman suuri. Potkua ei ollut nimeksik\u00e4\u00e4n (eli raakanostoa), mutta joka puku sallisi kyykyn syvyyden. Penkiss\u00e4 takuuvarma aloitus 90 kiloa. Seuraavaan 100 tasan. Nosto tuli yl\u00f6s, mutta hyl\u00e4ttiin 2-1. Mulla on nostovideot p\u00e4iv\u00e4n nostoista. Mielest\u00e4ni s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaan sekin olisi tullut hyv\u00e4ksy\u00e4. Oikea k\u00e4si ojentui ensin tikkusuoraksi (tuli koko ajan tasaisesti yl\u00f6s). Vasuri j\u00e4i, mutta kun oikea oli kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4 lukossa, ei tanko KOKONAISUUDESSAAN takuuvarmasti voinut laskea. Vasurikin ojentui sitten suoraksi. S\u00e4\u00e4nn\u00f6n mukaan vaikka vasuri olisi soitellut S\u00e4kkij\u00e4rven polkkaa siin\u00e4 v\u00e4lill\u00e4, olisi nosto pit\u00e4nyt hyv\u00e4ksy\u00e4, koska KOKO tanko ei laskenut. No katselin n\u00e4iden sivutuomareiden ty\u00f6skentely\u00e4 videolta j\u00e4lkeenp\u00e4in ja huomasin selv\u00e4sti, ettei muidenkaan nostajien nostoissa t\u00e4m\u00e4 uusi s\u00e4\u00e4nt\u00f6 ole mennyt kravattituomareiden kaaliin. No kolmannella tuli tuo 100 kiloa sitten hyv\u00e4ksytysti, vaikka siin\u00e4kin vasuri (leikatun peukalon k\u00e4si) j\u00e4t\u00e4tti. Satasen saldo OK, sill\u00e4 enemp\u00e4\u00e4 tuskin olisi tullutkaan. Veto on aina ollut varmaa kauraa. Senkun vet\u00e4\u00e4 vaan. Se joko tulee tai ei. Helppo aloitus 160 kg. Seuraavaan 170 kg, mik\u00e4 painoi jo pirustas, mutta 3-0 l\u00e4pi. 175 kiloa hyytyi sitten matkalle. J\u00e4lleen: vetopuvusta ei ollut hevon h\u2026.tin apua (eli raakana yl\u00f6s). Kokonaisuutena olen tyytyv\u00e4inen, tulos tuli. 410 kiloa ei tietysti tyydyt\u00e4 (vaikka oli 40 kiloa enemm\u00e4n kuin SM:iss\u00e4). H\u00e4ll\u00e4 v\u00e4li\u00e4, maaliin p\u00e4\u00e4stiin kunniakkaasti. T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in olen tuuri- ja mielialanostelija, jolla ei sen suurempia visioita. Voin jotakuta neuvoakin \u2013 jos kelpaa. 30 vuotta t\u00e4t\u00e4 on pakerrettu (ik\u00e4\u00e4 66) ja saavutettu PM-pronssi, EM-pronssi ja MM-hopea. Not bad.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"![\"Heimo](\"http:\/\/www.raumanydinvoima.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/10\/CIMG7752-570x427.jpg\" "\\"Heimo")
\nMaaliskuulla Kuusamossa veteraanien voimanoston SM-kisoissa t\u00e4ytin lomakkeen, miss\u00e4 esitin haluni tulla osaksi Suomen voimanostojoukkuetta MM-kisoissa Kanadassa. N\u00e4in sitouduin itseni kanssa m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoiseen harjoitteluun. Kes\u00e4\u00e4 kohti edetess\u00e4ni kuitenkin havaitsin, ett\u00e4 t\u00e4ydellinen panostus asian tienoolla lipsui. Treenit sujuivat moitteetta mutta sis\u00e4inen palo, raastavat raudat, puuttui. Aika kuitenkin kului ja syyskuun loppu alkoi h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4. Harjoituksiin kehittyi m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisuutta. RAW-kisat Porissa antoivat viitteit\u00e4 kohtuullisesta kunnosta ja Rauman mestaruuskilpailuissa nostettu uusi kyykky- ja yhteistulosenn\u00e4tys rohkaisivat kisoihin l\u00e4htij\u00e4\u00e4.
\nT\u00e4ll\u00e4 matkalla helpottavalta tuntui, kun painon kanssa ei tarvinnut ponnistella. Vaaka n\u00e4ytti runsas kolme kiloa nostajan alipainoiseksi. L\u00e4ht\u00f6tilanne n\u00e4ytti kutkuttavalta, kun kaksi nostajaa vaikuttivat tulokset nostettuaan selv\u00e4sti mitalisteilta. Sitten olin kolmen ryhm\u00e4ss\u00e4, mist\u00e4 leivottaisiin kolmas podiumille nousija yhteistuloksessa.<\/p>\n
\nKun nostamassa oli vain yksi ryhm\u00e4 M60 alle 74 kg, tiesi se kiireist\u00e4 valmistautumista penkin l\u00e4mmittelyyn. Valmistautuminen sujui erinomaisella rytmill\u00e4 ja paitakin l\u00f6ysi paikkansa, kun 115 kg nousi lupaavasti suorille k\u00e4sille. Aloitus 120 kg:lla onnistui lupauksia antavasti. Toiseen nostoon 5 kg lis\u00e4\u00e4 ja lavalle toiveikkaana. Nosto nuukahti rinnalle ilman kunnon onnistumisen mahdollisuutta. Kolmas yritys samoilla kiloilla j\u00e4i harmittavasti vasemman k\u00e4den ojentumista vaille. Penkiss\u00e4 sijoituin viidenneksi ja japanilaisen nostettua samat kilot, niin vedossa pit\u00e4\u00e4 h\u00e4net kepitt\u00e4\u00e4 kymmenell\u00e4 kilolla, joten silt\u00e4 osin kilpailun tunnelma osaltani kiristyi.
\nLyhyt palautumisaika nostojen v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4mmensi edelleen. Tosin perusvirett\u00e4 ei tarvita t\u00e4llaisessa tilanteessa haeskella uudestaan. Minulle sopii kuitenkin paremmin pidempi palautusjakso nostomuotojen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n
\nKolmanteen nostoon lis\u00e4ttiin 5 kiloa lis\u00e4\u00e4, jota sitten tarpeen mukaan muunnellaan tilanteen kehityksen mukaisesti. Kilpakumppaneiden kolmannet nostot ep\u00e4onnistuivat ja pronssi MM-kisalavalla varmistui ennen viimeist\u00e4 nostoa. Nostoon l\u00e4hdin toiveikkaana, kun kaksisataa kiloa olin kesytt\u00e4nyt jo kerran kisalavallakin. Suurin puhti ja tarkkuus tekniikkaan h\u00e4m\u00e4rtyi, joten torsoksi nosto j\u00e4i.
\nV\u00e4hitellen tilanne alkoi kirkastua, kun onnittelevia k\u00e4si\u00e4 alkoi ilmesty\u00e4 puristeltavaksi. Lopputulos sijoituksen osalta tuntui kiitett\u00e4v\u00e4lt\u00e4. Nostetut kilot j\u00e4iv\u00e4t lajeittain 5 kiloa alle odotetun. Miksi? Oliko Rauman mestaruuskisa liian l\u00e4hell\u00e4? Ik\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 keho tarvinnee jo enemm\u00e4n palautumisaikaa. Kehon palautuminen pitk\u00e4st\u00e4 lennosta, istumisesta, ei onnistunut kahdessa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Kyykyss\u00e4 polvisiteiden sitominen omintaikeisesti voi olla osasyyn\u00e4 tuloksen vaisuuteen.
\nPodiumille nousin kahdesti, kun my\u00f6s maastavedossa kaulaan ripustettiin pronssinen mitali. N\u00e4iss\u00e4 kisoissa j\u00e4rjest\u00e4jien toimesta yhteistulosmitalisteille annettiin kansallislaulujen ajaksi maansa liput. Lippu k\u00e4siss\u00e4 Kanadan kansallislaulua kuunnellen kolmas sija MM-kisoissa tuntui erinomaisen mahtavalta.<\/p>\nJoppen kertomus<\/h3>\n
\n![\"Malka](\"http:\/\/www.raumanydinvoima.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/10\/CIMG7771-570x427.jpg\" "\\"Malka")
\n3 valkoisen saattelemana. 215kg toiseen hyv\u00e4ksytysti j\u00e4lleen. Viimeinen veto 222,
\n5 kilosta pienen t\u00e4rin\u00e4n saattamana yl\u00f6s, h\u00e4mm\u00e4styneen\u00e4 taulu n\u00e4ytti 2-1 punaista, elikk\u00e4 hyl\u00e4tty\u00e4. Onneksi Hakkaraisen Petteri k\u00e4vi jyrylt\u00e4 kysym\u00e4ss\u00e4, miksi nosto hyl\u00e4ttiin, kuulemma nosto olikin ok, joten kuulutus kertoi ,ett\u00e4 good lift ,elikk\u00e4 onnistunut nosto p\u00e4\u00e4tti oman kisaurakan.
\nLoppusijoitus oli 6. Tulos kisassa yhteens\u00e4 572,5kg. Elikk\u00e4 22,5kg parannusta SM-tulokseen.<\/p>\n
\nErikoisesti seuramme vahvoja persoonia Heikki Malkavaaraa ,kielimiehen\u00e4 sek\u00e4 autonkuskina koko reissun ajan. Sek\u00e4 Heimo T\u00f6rm\u00e4\u00e4 loistavana huonekaverina, l\u00e4hes parin viikon ajan. Toivottavasti Heimokin selvisi meik\u00e4l\u00e4isen seurasta joten kuten ilman suurempia traumoja.<\/p>\nMalkan kertomus<\/h3>\n
\nKun tiesin, ett\u00e4 nyt pit\u00e4\u00e4 kyyk\u00e4t\u00e4 raakana, laitoin aloitukseen vain 140 kg. P\u00e4\u00e4tin etuk\u00e4teen, ett\u00e4 k\u00e4y miten k\u00e4y, menen niin alas kuin ikin\u00e4 kintuista l\u00e4htee. Ja alas se meni, en vissiin ikin\u00e4 ole k\u00e4ynyt alempana. Yl\u00f6s se tuli nihke\u00e4sti, mutta selv\u00e4sti 3 valkoista. Olin helpottunut. Silloin kun kyykyss\u00e4 on tulos, on kisa mielest\u00e4ni aina sill\u00e4 valmis. Kympin korotus. Kun 140:ss\u00e4 olin vet\u00e4nyt lahkeet niin yl\u00f6s kuin menee (ett\u00e4 p\u00e4\u00e4see kyykkyyn) yritin nyt venytt\u00e4\u00e4 lahkeita alas (sill\u00e4 eih\u00e4n 150 voimien puolesta vehkeill\u00e4 ole rauta eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n). Osoittautui kaksi kertaa, ett\u00e4 150 kiloa raakana n\u00e4ill\u00e4 kintuilla ei onnistu. Ikuisesti j\u00e4\u00e4 kuitenkin n\u00f6k\u00f6tt\u00e4m\u00e4\u00e4n toinen korotukseni kympill\u00e4. 145 kilolla olisivat herrat nimitt\u00e4in ripustaneet kaulaani MM-mitalin (olin kevein). Saamarin saamari. Kisan tuoksinnassa sit\u00e4 ei huomattu.
\n![\"Malkan](\"http:\/\/www.raumanydinvoima.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/10\/CIMG7772-570x427.jpg\" "\\"Malkan")
\n![\"Malkan](\"http:\/\/www.raumanydinvoima.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/10\/CIMG7782-570x427.jpg\" "\\"Malkan")
\n![\"Malka](\"http:\/\/www.raumanydinvoima.fi\/wordpress\/wp-content\/uploads\/2011\/10\/CIMG7786-570x427.jpg\" "\\"Malka")